Minun koulupolkuni

Kirjottajana on ELOn harjoittelija Vili Korhonen

Olin viisi vuotta vanha, kun minun perhe muutti ensimmäisen kerran Vantaalta Rovaniemelle vuonna 1998. Kävin viimeisen päiväkotivuoteni ja esikoulun Rovaniemellä Lapinrinteellä. Parin vuoden päästä tämän jälkeen vuonna 2000, kun olin aloittamassa koulua, muutin perheeni kanssa takaisin Vantaalle. Ensimmäisen luokan kävin Jokiniemen koulussa, jossa myös minun isosiskoni Tuuli oli. Siellä olin integroituna normaaliluokalla. Tämä koulu oli sen verran kaukana kotoa, että minä ja Tuuli molemmat menimme sinne aina taksilla.

Vuonna 2001, kun olimme asuneet jälleen vuoden ajan Vantaalla ja minä olin käynyt eka luokan siellä, muutimme takaisin Rovaniemelle ja minä menin Pärinharjun kouluun, jonne jälleen menin taksikyydillä. Pärinharjun koulussa minä olin neljän vuoden ajan (vitosluokalle mennessäni koulun nimi vaihtui Ounaskosken kouluksi.) Täällä olin yhdessä koulun erityisluokista muiden saman ikäisteni kanssa (meillä oli joitain samoja tunteja vuotta vanhempien erityisryhmän kanssa). Vuonna 2005, kun pääsin vitosluokalta, kaikki entiset Pärinharjun koulun oppilaat siirrettiin lähikouluihinsa, joten minä siirryin Rantavitikan peruskouluun.

Rantavitikan peruskoululla tai Rantsulla niin kuin se ehkä paremmin tunnetaan, oli minun toinen isosiskoni Nelli. Rantsu oli jo sen verran lähellä kotia, että sinne pystyin menemään aina kävellen. Siellä oli myös muutama kaverini Pärinharjun koulun ajoilta, jotka oli myös siirretty sinne edellisen lukuvuoden lopussa (oli siellä myös yksi eskari aikainen kaverini, jonka kanssa en ollut lainkaan ollut samassa koulussa eskarin jälkeen).

Rantsulle mennessäni olin aluksi vain erityisluokassa, mutta opettajani ajatteli, että voisin pärjätä myös normaalien kuudesluokkalaisten mukana ja voisin olla osan tunneista siellä ja osan taas edelleen pienryhmässä. Näin minä menin tavallisten kuudesluokkalaisten kanssa suurimman osan aineista (osan olin edelleen pienryhmässä.) Näin oikeastaan olinkin sitten loput peruskouluajastani ja loppua kohden taisin olla enemmän tavallisten ikäisteni kanssa ja vähemmän pienryhmässä kuin mitä Rantsulle mennessäni. Kyllä minulla taisi myös minun sosiaaliset taitoni kehittyä alkuaikoinani Rantsulla, kun sain kavereita myös muista ikäisistäni kuin pienryhmän sisältä. Rantsulta minulla on oikeastaan kouluaikani parhaimmat muistot ja moni minun tämänhetkisistäni kavereistani on edelleen Rantsu ajoilta.

Rantsulta lähtiessäni ja peruskoulun päättyessä mietittiin äitini kanssa, että mitä oikein seuraavaksi voisi tehdä? Itse ilmoitin haluavani lähteä lukioon ja Muurolan lukio oli näistä oikeastaan ainoa vaihtoehto koska se oli pienempi kuin muut Rovaniemen lukiot, jotka olivat niin isoja, että jo luokkien löytäminen olisi ollut vaikeaa. Sen jälkeen sitten mentiin äidin kanssa sinne tutustumaan ja koulun silloinen rehtori oli oikein tyytyväinen ajatuksesta, että minä tulisin sinne opiskelemaan. Niinpä sitten minä menin opiskelemaan.

Muurolan lukioon mentäessä minä ja minun äiti molemmat ajateltiin, että voisinhan aloittaa ainakin siellä koulussa ja katsoa, että miten se tulee sujumaan ja alun perinkin oli tarkoitus, että olisin siellä neljä vuotta jos vaan se alkaisi sujumaan tarpeeksi hyvin. Sinne menin aina bussilla, joka lähti meidän kodin läheltä.

Siinä vaiheessa, kun kevään 2012 ylioppilaskirjoitukset alkoivat lähestyä ja kolmas lukuvuosi alkoi lähestymään loppuaan päätettiin äidin kanssa, että aloittaisin YO-kirjoitukset englannilla joka oli kuitenkin aina ollut yksi lemppari kouluaineitani ja suurin vahvuuteni kouluaineista.

Ei se missään nimessä ollut helppoa (Kemian ainoan pakollisen kurssista pääsin läpi vasta viimeisenä lukuvuonna kolmen tai neljän yrityksen jälkeen). Kovaa työtä se vaati, mutta sinnikkäästi jaksoin loppuun asti ja se lopulta palkittiin keväällä 2013 kun sain Ylioppilaslakin.

Lukion jälkeen syksyllä 2013 lähdin Lapin ammattiopiston Sodankylän toimipisteeseen opiskelemaan liiketaloutta (asiakaspalvelun ja myynnin osaamisala). Maanantaista perjantaihin asuin koulun asuntolassa. Samassa toimipisteessä toimi myös valmentava ja kuntouttava ryhmä, joten asuin aina samassa paikassa kuin he jolloin minun tuli myös harjoiteltua itsenäistä elämistä. Minulla oli asuntolalla henkilökohtainen avustaja, joka auttoi minua ruuan laitossa, pyykin pesussa ja muissa arjen asioissa. Viikonloput asuin täällä Rovaniemellä kotona vanhempieni luona. Sodankylään menin aina bussilla, joka lähti Rovaniemen linja-auto – asemalta puoli kuudelta aamulla ja tulin takaisin bussilla aina perjantaisin koulun jälkeen.

Tammikuussa 2016 valmistuin Sodankylästä ja minusta tuli Merkonomi. Paluumatkalla, kun äiti haki minut Sodankylästä valmistumisen jälkeen sanoin hänelle autossa, että olen miettinyt vähän omaan asuntoon muuttamista. Saman vuoden syksyllä sitten muutinkin ihan uuteen kerrostaloon kirkon viereen ja siitä lähtien olen asunut siinä ihan yksikseni. Tässä välissä olen ollut myös töissä vuoden ajan viime vuoden lokakuun loppuun asti Ounasvaaran K-supermarketissa.

 

Mainokset

Mitä erilaisia harrastusmahdollisuuksia erityislapsella/nuorella on Rovaniemellä osa 1

Kirjoittajana ELOn harjoittelija Vili Korhonen

 

Ajattelin, että voisin kirjoittaa tänne pitkän useamman blogin juttusarjan siitä mitä kaikkia erilaisia harrastusmahdollisuuksia erityislapsille ja nuorille on tällä Rovaniemellä. Tässä ensimmäisessä tekstissäni käyn läpi joitain omia harrastuksiani.

 

RoPS soveltava jalkapallo (palloilun iloa)

Suurena jalkapallofanina totta kai itse aloitan tästä. Tammikuussa 2016 alkanut RoPSin soveltava jalkapallokerho joka tunnetaan myös nimellä palloilun iloa. Tässä on siis kaksi joukkuetta eli pienemmille (ala-astelaiset) ja isommille (yläastelaiset ja sitä vanhemmat). Pienemmillä on harkat aina torstaisin klo 18 ja isommilla heti perään klo 19. Pyörii koko vuoden ajan. Talvella harkat Syväsenvaaran koulun liikuntasalissa ja kesällä Saaren koululla. Kerhossa opetellaan palloilun taitoja, pelaamista ja yhdessäoloa. Parin viikon välein vaihtuu alkutreeni ja jokaisella kerralla lopussa sitten aina pelataan. Muutaman kerran on meidän harkoissa myös käynyt RoPSin edustusjoukkueen pelaajia meidän kanssa pelailemassa.

90 euron kesäkauden hintaan kuuluu ohjaus, varustepaketti ja kausikortti RoPSin edustusjoukkueen peleihin kaudelle 2018. Ohjaajana joukkueilla toimii Sirpa Oiva jonka vanhin lapsi on mukana meidän isompien porukassa joten hän jos kuka osaa ohjata erityislapsia- ja nuoria.

Toukokuussa käytiin molempien joukkueiden kanssa Oulussa Luovi Cupissa pelaamassa. Heinäkuussa on osa porukasta mukaan lukien minä itse on lähdössä Kokkola Cupiin pelaamaan (sinne ei saada lainkaan kaikkia, joten silloin on sekalainen joukkue jossa on sekä pienempien että isompien porukasta pelaajia) eli mahdollisuus jopa päästä ihan oikeisiin turnauksiin pelaamaan.

Palloilun iloa on tarjonnut minulle todella paljon näiden vajaan kahden ja puolen vuoden aikana mitä olen ollut porukassa mukana (itse en ihan alusta alkaen ole ollut mukana mutta helmi- tai maaliskuussa 2016 taisin liittyä porukkaan mukaan.) Itsellänikin on kehittyneet omat futistaitoni ja olen saanut uusia kavereita porukasta. Meidän porukassa on aina ollut todella hyvä ja kannustava joukkuehenki Oulun turnauksessa meillä oli selkeästi äänekkäimmät kannustusjoukot kun pienet ja me isot katsottiin toistemme pelit ja olihan siellä myös joiltakin meidän pelaajista perheen jäseniä kannustamassa, niin kyllähän siinä oli äänekäs kannustus jo taattu.

 

Rovalan erityisnuorten kuoro

Rovalan järjestämä erityisnuorten kuoro jolla on ollut tähän mennessä kolme esitystä ( olen ollut mukana kahdessa näistä.) Ensimmäinen jossa itse olin mukana oli viime keväänä kehitysvannaisten tukiliiton kokouksessa Rovaniemellä.

Toinen oli viime vuoden marraskuussa Aika aukeaa musikaalissa jossa meidän lisäksi mukana erityislasten ja nuorten tanssiryhmä tanssin taikaa sekä Rovaniemen seurakunnan iloiset musikantit ryhmä. Tämä esitys oli Korundissa.

Elokuussa minun porukka on lähdössä Joensuuhun Parafesteille esittämään Aika aukeaa musikaalin. Tanssin taikaa ja iloiset musikantit ei lähde tänne mukaan joten sen takia esitystä vähän lyhennetään siitä mitä se oli Korundissa marraskuussa.

Syksyllä minun porukka alkaa työstämään uutta Onnen avaimet produktiota johon me ensin itse osallistutaan käsikirjoituksen tekemiseen ja sen suunniteluun. Tämän jälkeen ensi vuoden puolella aletaan harjoittelemaan sitä. Tämän ensi-ilta on ensi keväänä. Harjoitukset aina tiistaisin.

 

Rimpparemmin nuorten tanssiteatteriryhmä

Rimpparemmi on ammattiteatteri joka kiertää ympäri Suomea. Tanssin saavutettavuuden ja tunnettuuden lisääminen on merkittävä osa Rimpparemmin toimintaa. Rimpparemmi tuottaa vuosittain 2-4 ensi-iltaa eri ikäisille kohderyhmille.

Tietenkin voi myös tehdä niin kuin minä tein tämän kanssa eli hakea johonkin sellaiseen jota ei ole edes tarkoitettu erityisnuorille (oikeasti olin yli ikäinen tähän porukkaan silloin kun hain mutta pääsin kuitenkin mukaan ja olin oikeastaan porukan ainoa poika).

Tämä siis alkoi syksyllä 2015 kun vielä opiskelin Sodankylässä mutta viimeinen vajaa lukuvuosi mitä siellä opiskelin oli melkein ainoastaan harjoitteluita ja yksi kurssi jotka kaikki kävin täällä Rovaniemellä joten sen takia pystyin aloittamaan tämän ryhmän heti kun se alkoi.

Syksyisin oli aina keskiviikkoisin tekniikkaharkat joissa meillä oli ohjaajina sekä Rimpparemmin omia tanssijoita että joskus myös muita tanssijoita Rovaniemeltä. Tammikuussa sitten, aloitettiin viikonloppuisin olleet produktio harkat, joiden ensi ilta oli sitten kesäkuussa.

Ensimmäisen produktion Vääränvärisen linnun ensi-ilta oli kesäkuun 1 päivä 2016 Wiljamissa ja toinen esitys seuraavana päivänä (tässä meillä oli koreografina yksi Rimpparemmin tanssija ja yksi toinen Rovaniemeläinen ammattilaistanssija.) Saman vuoden syksyllä oli vielä pari esitystä lisää jälleen Wiljamissa (tässä välissä kesällä käytiin Revontulen yöttömässä yössä esittämässä pieni katkelma produktiosta pari kertaa.) Juuri ennen kun aloitettiin toisen produktion harjoitukset käytiin Kittilässä Rimpparemmin tanssijoiden kanssa. Meillä oli siellä päivällä Vääränvärisen linnun esitys ja ammattilaisilla illalla muutama katkelma heidän omastaan pian tämän jälkeen ensi-iltaan tulleesta produktiosta.

Syksyllä pian Vääränvärisen linnun viimeisten Wiljamissa olleiden esitysten jälkeen alkoivat jälleen tekniikkaharkat samalla lailla kuin edellisenä syksynä. Helmi- tai maaliskuussa alettiin jälleen valmistelemaan uutta produktiota viikonloppuisin. Tällä kertaa meillä oli koreografina samainen Rimpparemmin tanssija joka oli meillä ollut toisena koreografina myös Vääränvärisessä linnussa ja joka tällä kertaa teki koko koreografian melkein aivan yksin (yhdessä kohtauksessa meillä oli koreografina suurimmaksi osaksi Rimpparemmin taiteellinen johtaja.)

Kesäkuun ensimmäinen päivä 2017 tasan vuosi Vääränvärisen linnun ensi-illan jälkeen sai ensi-iltansa meidän ryhmän toinen produktio Pitäkää harmaanne. Toinen esitys oli jälleen seuraavana päivänä. Tämän jälkeen ei ole ollut lainkaan esityksiä ja ryhmää ei saatu aloitettua lainkaan viime syksynä tai edes tämän vuoden alussa ja ei olla vielä varmoja jatkuuko tämä ryhmä lainkaan. itse kovasti toivon sen jatkuvan.

Itselleni tämän Rimpparemmin porukan aloittamisen kanssa oli vähän sama juttu kuin lukioon lähtemisen kanssa eli en ollut lainkaan varma kuinka kauan aikaa olisin siinä mukana ja äitini kanssa ajateltiin että kokeilen nyt kuitenkin aluksi. Kyllä kannatti lähteä mukaan. Minut otettiin todella hyvin vastaan ja kaikki vetäjät olivat todella mukavia (ja tietenkin myös tytöt jotka olivat ryhmässä kanssani). Jos mietitte joskus jotain harrastusta mitä ei ole tarkoitettu erityisnuorille niin älkää pelätkö lähteä mukaan vaan kannattaa mennä ainakin aluksi katsomaan ja kokeilemaan voitte saada itsekin yhtä hienoja kokemuksia kuin mitä minä sain tämän kanssa.

 

 

ELOlla neljä RoPSin haastekausaria

Viime vuoden lopulla Rovaniemen palloseura eli lyhennettynä RoPS aloitti kausarihaaste kampanjansa, jonka tavoitteena oli myydä 3000 kausikorttia tämän kauden Veikkausliiga otteluihin. Haasteen onnistuessa RoPS lupasi veloittaa kausikorteista vain 59 euroa (normaali hinta 225 euroa). Viime vuonna normaalihintainen lippu RoPS:in kotiotteluihin maksoi 15 euroa eli tällä hinnalla aikuinen olisi päässyt melkein neljään kotiotteluun viime kaudella. Haaste oli menestyksekäs, kun myytyjen kausikorttien loppusummaksi tuli yli 3600.

ELO sai myös neljä haastekausaria RoPS:in kotipeleihin tälle kaudelle yksityishenkilön lahjoittamana. Nämä kortit ovat ELO perheiden käytössä ja niitä saa perheet hakea ELOkololta aina kun haluavat lähteä matsia katsomaan. Tiedustelut lipuista eveliina@erityislastenomaiset.fi / 0401975050. Ensisijaisesti liput saavat ne jotka eivät ole aiemmin käyneet matseissa tällä kaudella jotta mahdollisimman moni pääsisi katsomaan. RoPS:illa on tällä kaudella yksitoista kotiottelua jäljellä tällä kaudella, joten vielä ehtii halukkaat hyvin katsomaan matseja.

RoPS:illa on alkanut tämä kausi todella hyvin. Joukkue on liigassa tällä hetkellä toisena heti hallitsevan mestarin ja suomalaisen jalkapallon menestyksekkäimmän seuran Helsingin Jalkapalloklubin eli HJK:n jälkeen. Tälle kaudelle tullut uusi päävalmentaja Toni Koskela on saanut nuoren joukkueen pelaamaan todella hyvin ja puolustuspeli on ollut RoPS:illa todella tiivistä. Maaleja RoPS on päästänyt yhdessätoista tämän hetkisessä ottelussaan vain kuusi maalia, joka on vähiten koko liigassa. RoPS voitti kauden viisi ensimmäistä otteluaan päästämättä yhtään maalia.

Hyökkäyspelikin RoPSilla on toiminut hyvin. Joukkue on myös tehnyt 15 maalia, joka on kolmanneksi eniten koko liigassa (vain HJK ja Kuopion Palloseura ovat tehneet enemmän paljon maaleja, IFK Mariehamn on tehnyt yhtä monta maalia kuin RoPS).

Seuraava RoPS:in kotiottelu on perjantaina 1.6. Veikkausliigan kärkiottelu HJK:ta vastaan. HJK on yhden ottelun enemmän pelanneena seitsemän pistettä RoPS:in edellä sarjataulukossa. Perjantaina RoPS tulee tarvitsemaan todella paljon kannustusta, joten silloin kannattaa kaikkien jotka vaan pääsevät paikan päälle suunnata keskuskentälle.

lisätietoja RoPSin sivuilta https://rops.fi/

Tekstin on kirjoittanut ELOn harjoittelija Vili Korhonen

Erityislastenomaiset ELO Ry:n toiminta opiskelijan näkökulmasta

Olen saanut olla mukana ELO:n toiminnassa opiskelijana työharjoittelun ja opinnäytetyöni tekemisen tiimoilta. Toiminta on näyttäytynyt tärkeänä ja kattavana. Perheiden ja yksilöiden moninaisuuden kunnioitus ja erilaisuuden hyväksyntä heijastuvat lämminhenkisen järjestötoiminnan taustalta. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri vahvistavat täysivaltaisen osallisuuden saavuttamista ja ryhmään kuulumisen tunnetta.

ELO:n toimintaa on Rovaniemen lisäksi Lapin muissakin kunnissa. Opinnäytetyöni myötä olen päässyt tutustumaan toimintakenttään vähän laajemminkin. ELO:n järjestämä vertaistuki näyttäytyy kuntien kannalta mieleisenä asiana ja sitä toivottaisiin lisääkin.

Haastateltava 2. ”Tänne pohjoiseen kaivataan lisää ELO:n toimintaa, koska olemme aika yksin. Onneksi ELO on ja sitä kautta ainakin jotain saa.”

Yllä oleva sitaatti on Lapissa asuvan erityislapsen äidin lausahdus, osa opinnäytetyötäni. Muutkin Lapin maakunnissa asuvat haastateltavat erityislasten vanhemmat tuottivat samantyylisiä ajatuksia ELO:n toiminnan suhteen. Sitä toivotaan lisää omalle kotipaikkakunnalle, sillä se koetaan tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Tuen ja esimerkiksi tiedon saavutettavuus mahdollistuu ELO:n kautta.

 

Vertaisryhmässä oma näkemys vahvistuu kokemusten jakamisen kautta muiden, jotka ovat kohdanneet elämässään samankaltaisia asioita kanssa. Mukava yhdessäolo lisää hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. Kokemustieto ja arjen tilanteissa tarvittavat taidot jaetaan vertaisryhmissä yhteiseksi potentiaaliksi. Toinen toistensa ymmärrys ja tunteiden kohtaaminen auttaa jaksamisessa ja positiivisen mielen ylläpitämisessä.

 

Haastattelija: Minkälainen merkitys ELO ry:llä on ollut sinulle ja perheellesi?

Haastateltava 4. ”No varmaan mulle itelle ainaki henkilökohtasesti on iso merkitys. Että varmaan sitä on niinku nähny ja kuullu niiltä toisiltaki äideiltä ja isiltä, että miten mennee ja minkälaisia ongelmia toisilla on. Ja sitten saa verrata siihen omaansa. Ja sitte on hirveästi saanu semmosta tietoaki, että minkälaista tukea on ja mitä kaikkea voi saaha ja mitä kannattaa hakea. Ja puolestakkaan en varmaan ois tienny, jos en ois ollu siellä. Ja vaikka ite netistä googlaat, niin sieltä ei löydä puoliakaan siitä, mitä kuulee yhestä vertaistuki-illasta.”

 

Kasvokkain kohtaamisen ja fyysisen yhdessä olemisen merkitys koetaan tärkeänä. Nämä muutamat lainaukset haastatteluaineistostani avaavat mielestäni osaltaan ELO:n toiminnan tarpeellisuutta.

 

Aurinkoista loppukevättä toivoen,

Leena

 

ELOkummin kuulumiset

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti kesän 2018 Simerock-festivaalia suunnitellessa. Päivät saattavat helposti venyä ja välillä työ voi olla aika stressaavaa. Pyrin huolehtimaan itsestäni ja voinnistani mahdollisimman hyvin. Vaikka terveet elintavat ovatkin olleet aina minulle tärkeitä, aloitin uuden entistä terveellisemmän ruokavalion ja säännöllisen saliharjoittelun personal trainerin opastuksella.

Valmentajani lupasi että kesään mennessä minulla on edes pienet lihakset. Lihaksia tärkeämpää on kuitenkin kestävä hyvinvointi.

Työpäivät kuluvat toimistolla jossa juuri tällä hetkellä meitä työllistää eniten uuden Simerock-alueen suunnittelu sekä uusien julisteiden teko. Suunnittelemme innolla myös keväällä paluun tekevää Kohti Simerokkia-kilpailua, joka on suunnattu muusikkoudesta haaveileville nuorille. Koulujen päättäjäispäivänä 2.6.2018 järjestämme kolmatta kertaa ala-aste ikäisille suunnatun Simerock-Discon. Toivon että näen teitä myös siellä.

Aurinkoista kevään odotusta!

Sime Yliaska, toimitusjohtaja, ELOkummi

Luovin Telma-ryhmän harjoittelijan blogikirjoitus

Blogi Itsestäni

Jere Mäkinen” kertoo mielipiteensä elossa olemasta ajastaan

Ma.29.1.2018 tutustuin eloon ensimmäistä kertaa kunnolla. Päivä meni hyvin ja oli kivaa.

Ke.31.1.2018 viimeistelin oman esittelytekstin tänä aamuna ja imuroin käytävän. Loppu päivästä postitin elon lehdykkeitä.

To.1.2.2018 Olen laittanut kokopäivän ajan elon lehdykkeitä elon kirjekuoreihin.

Pe. Olen tykännyt olla elolla ja minun mielestäni jokaisen pitäisi kokeilla olla työssäoppimassa elolla ja myös kokeilla elon leirejä ja tapahtumia.

Kirjoittanut: Jere Mäkinen