RoPS soveltava jalkapallo kerho tammi-elokuu 2018

Kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen.

Eilen päättyi RoPSin soveltavan jalkapallon kesätoiminta tältä vuodelta joten ajattelin että voisi vähän muistella tätä vuotta tähän mennessä meidän porukan osalta nimittäin kyllähän tähän on jo paljon mahtunut ja olen suurena futisfanina päässyt toteuttamaan joitain pieniä unelmiani mitä minulla on ollut futikseen liittyen:

Tämän vuoden alussa helmi- tai maaliskuussa saatiin ensin uudet omat pelipaidat joissa oli oma nimi ja numero selässä sekä RoPSin logo ja sponsorimainoksia. Itse halusin olla numero 9 koska oma suurin lapsuuden idolini ja nyt jo uransa lopettanut Brasilialainen hyökkääjä Ronaldo pelasi uransa aikana sillä numerolla. Toukokuussa lähdettiin Ouluun pelaamaan Luovi Cupiin kahdella joukkueella eli niin kuin harkoissakin aina pienemmillä ja isoimmilla oli omat joukkueensa. Se oli meille kaikille ensimmäinen futisturnaus pelaajina. Seuraavaksi saatiin omat RoPS tuuli takit joissa on sama numero kuin pelipaidassa ja RoPSin logo.

Pian tämän jälkeen olikin sitten edessä jo Kokkola Cup jonne ei saatu läheskään kaikkia pelaajia joten sinne lähdimme yhdistelmä joukkueella jossa oli pelaajia sekä pienempien että isompien joukkueista. Sieltä irtosi meidän joukkueen kaikkien aikojen ensimmäinen turnauspelin voitto ja saatiinhan me myös Fair Play pokaali siitä turnauksesta.

Eilen sitten vielä päästiin ennen Veikkausliiga ottelua saattamaan pelaajat kentälle. Pelin aikana riitti kyllä ääntä katsomossa ainakin minun joukkueen osalta. Matsin jälkeen mentiin vielä kentän sivussa olevan aidan viereen ja huudettiin kentän toisella puolella olleille RoPSin pelaajille, jotka siellä kiittivät kannattajia tulemaan meidänkin luokse. Kyllähän sieltä sitten muutama tulikin. Yksi näistä pelaajista oli Antti Okkonen ja silloin sain häneltä myös nimmarin fanipaitaani, joka minulla on ollut koko kauden ajan päällä kaikissa RoPSin peleissä ja jossa on hänen nimensä ja numeronsa takana. Jälleen yksi paita, joka minun pitää panna makuuhuoneen seinälle muiden nimmaripaitojen joukkoon. Todella mukavaa on ollut ja paljon sellaisia asioita tapahtui jotka tulen muistamaan koko loppuelämäni ajan. Marraskuussa jatkuu taas futisharkat.

 

Mainokset

ELOnuoret

kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen

ELOnuoret on vuonna syksyllä 2009 toimintansa aloittanut ryhmä. Ryhmän tapahtumat ovat maksuttomia ja avoimia kaikille erityistä tukea tarvitseville nuorille. Tapaamisiin voi halutessaan ottaa mukaan kaverin tai avustajan. Avustajan mukaan ottaminen on suositeltavaa etenkin, jos ohjauksen tarve on nuorella kokoaikaista. ELOnuoret tarjoaa ryhmässä mukana oleville erityisnuorille mahdollisuuden tavata muita kaltaisiaan ja itsensä ikäisiä erityistä tukea tarvitsevia nuoria sekä mahdollisuuden viettää aikaa keskenään.

Viime perjantaina käynnistyi tälle syksylle ELOnuoret ryhmä ELOkololla. Mukana ohjaajina oli ELOn työntekijöitä sekä fysioterapeutti opiskelijoita. Itse olin viimeksi ollut tämän ryhmän tapaamisissa mukana syksyllä 2015 kun olin harjoittelulla ELOlla.

Tapaamisen aluksi oli alkupiiri jossa käytiin läpi kaikkien nimet. Tämän jälkeen oli välipala ja sen yhteydessä vapaata keskustelua. Tämän jälkeen oli erilaisia leikkejä (hedelmäleikki, tuolileikki ja varjolla leikkiminen). Tämän jälkeen oli vielä kioski josta nuoret saivat ostaa herkkuja ja sen aikana jälleen vapaata keskustelua. Viimeisenä ennen kotiinlähtöä oli vielä loppurentoutuksen aika.

Minun mielestäni syksyn ensimmäinen ELOnuoret tapaaminen sujui oikein hyvin. Nuoret lähtivät oikein hyvin kaikkeen suunniteltuun toimintaan mukaan. Itse viihdyin oikein hyvin ja ajattelinkin että sitten kun minun työni ELOlla päättyvät marraskuussa niin tulisin ihan osallistujana yhtenä nuorista mielelläni ryhmään mukaan (aiemmin tämä ei ole ollut mahdollista, kun ryhmä on mennyt vähän päällekkäin yhden muun harrastukseni kanssa.) Monet paikalla olleista nuorista tunsinkin oikeastaan jo etukäteen yhteisten harrastusten kautta.

Lisätietoja ELOnuorista ja ryhmän tapaamisajat tälle syksylle löytyy ELOn sivuilta: http://erityislastenomaiset.fi/toiminta/rovaniemi/elonuoret/

 

Parafest 2018

 

Kirjoittajana ELOn työntekijä Vili Korhonen

Viime viikolla järjestettiin 16-18.8 välillä Joensuussa jo kahdeksatta kertaa Parafest. Parafest tarjoaa vammaisille taiteilijoille mahdollisuuden tuoda taiteensa yleisön nähtäväksi ja kuultavaksi. Festivaalilla oli tänä vuonna esiintymistaiteen eri muotoja oikein monipuolisesti.

Tänä vuonna mukana oli myös esiintyjiä Rovaniemeltä, kun Rovalan erityisnuorten musikaaliryhmä meni sinne esittämään katkelman Aika aukeaa musikaalista, joka esitettiin Korundissa viime vuoden marraskuussa. Mukana meillä oli myös matkalla Rovalan opettajia, viittomakielen ohjauksen opiskelijoita, muutama Rovalan bändin jäsen ja muita henkilöitä, jotka olivat olleet mukana tekemässä musikaalia.

Lähtöä edeltävänä iltana minulla itselläni oli vähän vaikeuksia saada unen päästä kiinni ja makoilin sängyssä jonkun aikaa hereillä. Yleensä en koe olevani mikään hirveän iso jännittäjä mutta silloin ehkä jännitti aika paljon. Lopulta, kun sain nukahdettua, nukuin kuitenkin oikein hyvin.

Aamulla herätessäni oli edellisillan jännitys ainakin suurimmaksi osaksi mennyt pois ja lähdin oikein hyvillä mielin matkaan. Itse kävin keskiviikkoaamuna ennen lähtöä samalla kun kävelin Rovalalle päin kaupasta hakemassa vähän matkaevästä. Lähdimme matkaan bussilla Rovalan parkkipaikalta kymmenen aikaan. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oli lyhyt pysähdys, jolloin sai käydä ostamassa lisää matkaevästä.

Tämän jälkeen jatkettiin matkaa, kunnes kahden aikaan puolivälissä matkaa pysähdyttiin jälleen, tällä kertaa pitemmälle, pysähdykselle ja syötiin lounasta noutopöydästä. Noin tunnin pysähdyksen jälkeen jatkettiin jälleen matkaa kohti Joensuuta. Kuuden aikaan illalla saavuimme Joensuuhun ja vietiin tavarat hotellille sekä levähdettiin vähän aikaa ja tämän jälkeen lähdettiin kohti festivaalialuetta. Vähän oli vaikea löytää aluksi festarialuetta ja siinä tuli vähän harhailtua porukalla. Kerran käännyin itse jopa takaisin päin, erään toisen henkilön kanssa, ja taidettiin lopulta olla viimeiset meidän porukasta, jotka löysivät paikalle. Ja minä tietenkin koko tämän ajan kannoin pientä nuottitelinettä.

Illalla meidän oli tarkoitus vielä harjoitella paikan päällä, mutta teltalla, jossa meidän esityksemme oli seuraavana päivänä ei ollutkaan kaikki ihan valmista, joten kävimme festarialueen lähellä syömässä hampurilaiset ja jäimme festarialueelle vielä vähäksi aikaa, jonka jälkeen lähdimme hotellille Joensuun keskustaan kävelymatkan päähän festarialueelta. Olimme kahden tai kolmen henkilön huoneissa ja minulla oli huonekaverina yksi viittomakielen ohjauksen opiskelijoista. Loppuilta kuluikin meillä kahdella tv:stä tullutta leffaa katsellessa ja lopulta alettiin yhdentoista aikaan nukkumaan. Nyt ei jännityskään haitannut nukahtamista ja nukuin oikein hyvin.

Seuraavana aamuna herättiin kahdeksan aikaan ja lähdettiin hotelliin aamupalalle. 9:45 oli aika lähteä jälleen kohti festivaalialuetta ja katsomaan avajaisia, joiden aikana myös meidän oma esityksemme oli. Siinä sitten teltalla odotellessa avajaisten alkua odotellessa ehdittiin muutama biisi omasta esityksestämme käydä läpi.

Tämän jälkeen olikin sitten avajaisten vuoro. Avajaisten aluksi oli Joensuun kaupungin tervehdys kaupungin hallituksen puheenjohtajalta Seppo Eskeliseltä. Ensimmäisenä esiintyi tanssija Hanna Rajapolvi, joka on ollut joka vuosi Parafesteillä esiintymässä ja jolla oli myös syntymäpäivänsä avajaisten päivänä. Tämän jälkeen tuli videotervehdys kulttuuriministeri Sampo Terholta. Hänen jälkeensä tuli lavalle englantilainen kuvataiteilija Alison Lapper, joka puhui taiteesta ja sen merkityksestä hänelle. Hänen töitään oli esillä festivaalialueella taidemuseolla. Hänen jälkeensä tuli oma suosikkiesiintyjäni, joka nähtiin koko reissun aikana, kun Petroskoilainen elokuvaohjaaja ja muusikko, Vladimir Rudak, esitti yhden oman kappaleensa laulaen ja samalla kitaraa soittaen. Hänen jälkeensä tuli lavalle haitari ja panhuilu duo Joose Ojala ja Helena Taskila. Sitten olikin avajaisten päättävä ja varmaan pisin kokonaisuus eli meidän esityksemme. Oikein hyvin meni meidän esitys ja mukavaa oli päästä esiintymään avajaisten aikana isolle yleisölle.

Avajaisten jälkeen syötiin esiintyjille tarkoitettu lounas toisessa teltassa, joka sijaitsi esiintymisteltan takana. Tämän jälkeen vietiin meidän esityksessä mukana olleita tavaroita takaisin hotellille (minä nappasin jälleen yhden nuottitelineen kannettavakseni tietenkin.) Hotellille päästyämme lähdettiin suoraan takaisin festarialueelle pienemmissä porukoissa ja minä kävin oman porukkani kanssa ensin jätskillä ja sen jälkeen mentiin taidemuseoon katselemaan avajaisissa puhuneen Alison Lapperin taideteoksia ja kaikkea muuta mitä siellä oli.

Tämän jälkeen mentiin takaisin esiintymisteltalle katsomaan avajaisissa esiintyneiden Joose Ojalan ja Helena Taskilan pidempää keikkaa. Sen jälkeen tanssi myös jo avajaisissa esiintynyt Hanna Rajapolvi (oli kyllä aivan erilainen tanssi tunnelmaltaan kuin häneltä avajaisissa.) Avajaisissa oli kaunista liikehdintää ja ehkä jopa hieman surullinen tanssi. Tämä taas oli energinen ja hauska tanssi. Hänen jälkeensä tuli lavalle Ilokäs kuoro. Heidän jälkeensä lavalle tuli Pate ja Jukka duo, joka pisti yleisön tanssimaan ihan kunnolla. Sen jälkeen tuli lavalle festivaalin varmaan odotetuin esiintyjä, rap artisti Signmark.

Keikan jälkeen lähdettiin jälleen hotellille ja mentiin porukalla Raxiin syömään. Toisella puolella katua hotellistamme oli iso kauppakeskus, jossa kävin myös nopeasti muutaman muun oman porukkani jäsenen kanssa, mutta ei ehditty kauan aikaa siellä olla, kun se jo meni kiinni. Loppuilta menikin sitten hotellilla omassa huoneessa musiikkia kuunnellessa ja kirjaa lukiessa. Aivan viimeisenä ennen nukkumaan menoa katsoin jälleen leffaa tv:stä huonekaverini kanssa ja alettiin nukkumaan jälleen yhdentoista aikaan.

Perjantai aamuna heräsin seitsemän aikaan ja luin aluksi kirjaa. Kahdeksan aikaan mentiin jälleen hotellin alakertaan aamupalalle. Puoli kymmeneltä oli kokoontuminen hotellin aulassa. Silloin jätettiin huoneiden avaimet ja lähdettiin festarialueelle katsomaan esityksiä. Edellisenä iltana olin sattunut huomaamaan, että kauppakeskuksessa olisi ollut myös kirjakauppa mutta silloin en ehtinyt sinne, joten lopulta kävin muutaman muun kanssa siinä ostamassa toisen matkalukemiskirjan paluumatkaa varten.

Tämän jälkeen mentiin festarialueelle katsomaan näkövammaisteatterin esityksen, jossa oli mukana useampia H.C. Andersenin satuja. Tämän esityksen jälkeen kävin muutaman muun kanssa uudestaan taidemuseossa (minä olin siis tästä porukasta ainoa, joka oli käynyt siinä edellisenä päivänä.) Siellä katsottiin Alison Lapperista kertova lyhyt dokumenttielokuva, jota en ollut itsekkään nähnyt edellisenä päivänä. Sen jälkeen lähdettiin takaisin teltalle katsomaan Teatteriryhmä Perhosen Seitsemän veljestä-esitys.

Tämän esityksen jälkeen käytiin vielä pienemmillä porukoilla festarialueella olleissa kojuissa syömässä. Itse menin muutaman muun kanssa syömään kreikkalaista katuruokaa ja oli kyllä oikein hyvää. Sitten vaan enää nopeasti kauppaan ostamaan matkaevästä ja hotellille Kahdelta lähdettiin paluumatkalle kohti Rovaniemeä. Matkalla oli vielä pari vajaan tunnin pysähdystä, josta toisessa syötiin vielä iltapalaa ennen kuin saavuttiin jälleen Rovaniemelle ja Rovalan parkkipaikalle kymmenen aikaan illalla.

Oli kyllä oikein hyvä reissu ja ehdottomasti lähtisin uudestaan, jos vaan olisi mahdollisuus. Koko matka ja tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty. Kaikki esitykset olivat oikein hyviä. Joensuu vaikutti muutenkin oikein mukavalta paikalta. Itselleni oli oikein suuri kunnia päästä esiintymään niinkin isossa tapahtumassa kuin Parafest.

Bussissa juuri ennen matkalle lähtöä.                  Teltan esiintymislava. Kuva otettu juuri                                                                                           ennen avajaisia.

Minun kesäloma 2018

Minun kesä 2018

Kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen

Nyt kun ollaan palattu kesälomilta töihin niin voitaisiin vielä katsoa taaksepäin ja muistella viime kesää. Ihan ensimmäisenä täytyy tästä kesästä todeta että oli kyllä kuuma ja hyvät kelit. Oli ainakin paljon aikaa käydä keskuskentällä potkimassa futista itsekseen ja treenailla Kokkola Cupia varten.

Alkukesä meni itselläni aika paljon jalkapallon MM-kisoja katsellessa. Siinä välissä kylläkin ehdittiin tehdä myös perheen kanssa jokavuotinen Jukolan Viesti matka. Itse en lainkaan suunnistanut mutta minun suvullani on siellä kuitenkin aina oma sukujoukkue, jossa suunnistavat aina molemmat vanhempani ja toinen isosiskoistani (Venlojen viestissä ja Jukolan viestissä usein molemmissa oma joukkue). Itse olen joka vuosi aivan pienestä asti ollut aina kannustusjoukoissa mukana.

Omaan kesääni mahtui myös vähän kulttuuria kun kävin Konttisen kesäteatterissa katsomassa Robin Hood näytelmän (minulla on minun äitini ja isosiskoni kanssa ollut jo 2000-luvun alusta lähtien tapana käydä vähintään kerran kesässä Konttisella katsomassa sen vuoden esitys ja tämä vuosi ei ollut poikkeus.) Itse siis kävin sen pari kertaa katsomassa ekalla kerralla äitini ja isosiskoni. Toisella kerralla tuli käytyä ihan yksin.

Heinäkuu kuluikin sitten ihan lomaillessa. Helsingissä tuli käytyä kerran kesän aikana ja enhän minä nyt muuta voinut siellä tehdä kuin lähteä katsomaan HJK:n Mestarien liiga karsinta ottelua. Yhtenä päivänä tuli vähän kierreltyä kauppoja Helsingin keskustassa.

Oman kesäni kohokohta osui heinäkuulle heti Helsingin reissun jälkeen, kun kävin RoPSin soveltavan jalkapallojoukkueen kanssa pelaamassa Kokkola Cupissa. Sieltä oli kotiin tuomisina meidän joukkueen kaikkien aikojen ensimmäinen turnauspelin voitto sekä oikein iso koko Kokkola Cupia koskeva reilun pelin pokaali jonka saa joka vuosi vain yksi joukkue ja tänä vuonna sen sai meidän joukkue. Itse koin myös ison ylpeydenhetken, kun sain noutaa pokaalin viimeisen pelin kapteenina koko joukkueen puolesta. Lähtisin heti ehdottomasti uudestaan jos vaan mahdollisuus olisi.

Loman lopuksi vielä tuli käytyä Rock in the city festarilla täällä Rovaniemellä. Oma lemppari bändini Sonata Arctica oli yksi festarin neljästä esiintyjästä. Silloin kun oma lemppari bändi tulee tänne Rovaniemelle esiintymään niin eihän sitä voi jättää välistä. Oli kyllä jälleen loistava keikka Sonatalla ja muutkin bändit oli oikein hyviä.

Muuten tulikin sitten vietettyä kesä aika paljon lomasta nauttien ja paljon kirjoja lukien. Tietenkin RoPSin kotiotteluissakin tuli melkein jokaisessa käytyä. Todella hyvä kesä siis on ollut ja todella hyvillä mielin aloitan jälleen työt.

Rovaniemen Wanhat Markkinat 17 – 19. 8.

Rovaniemen Wanhat Markkinat

Rovaniemellä järjestetään jälleen Rovaniemen Wanhat Markkinat tänä vuonna perjantaina 17.– sunnuntaina 19. elokuuta. Tänä vuonna kymmenettä kertaa järjestettävät Rovaniemen Wanhat Markkinat on Suomen suurin vapaaehtoisvoimin järjestettävä hyväntekeväisyys tapahtuma. Kerran vuodessa järjestettävä koko kansan tapahtuma pitää yllä vanhoja markkinaperinteitä. Perinteisten käsitöiden myyntikojujen lisäksi paikan päällä on erilaisia esiintyjiä ja kilpailuja sekä muuta näkemisen arvoista viihdykettä. Tapahtumasta tulevat tuotot menevät vuosittain valittavalle hyväntekeväisyys kohteelle.

ELO on tänä vuonna Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden hyväntekeväisyys kohde.  Paikan päällä markkinoiden alueella ELO on lauantaina 18.8 klo 12 – 15. ELOn teltassa tuona aikana voi tutustua ELOn toimintaan. Teltalla on myös ohjelmassa ilmapallokoirien tekemistä, jättisaippuakuplia, ELO ilmapalloja ja kasvomaalausta.

Sähköpostin välityksellä esitettiin kysymyksiä Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden tiedotuksesta ja markkinoinnista vastaavalta Johan Eerik Kukolta ja tällaisia vastauksia saatiin:

  1. Millä mielellä olet nyt Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden lähestyessä?

Hyvillä mielin olen. Markkinat järjestetään tänä vuonna kymmenettä kertaa ja on ollut mahtavaa nähdä miten vuosi vuodelta tapahtuma on kasvanut suuremmaksi ja ihmiset odottavat innolla markkinoita.

  1. Kuinka monta henkilöä yleensä tarvitaan Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden järjestämiseen? Kuinka pian Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden jälkeen aletaan jo suunnittelemaan seuraavan vuoden Rovaniemen Wanhoja Markkinoita

Rovaniemen Wanhoja Markkinoita ei järjestettäisi ilman satojen talkoolaisten työpanosta. Tänäkin vuonna meillä on paljon porukkaa avustamassa esimerkiksi kojujen rakentamisessa ja tavaroiden kantamisessa. Hyväntekeväisyysluonteen vuoksi myös esiintyjät ja yhtyeet esiintyvät talkoilla ja vapaaehtoisesti. Markkinoiden jälkeen vedetään yleensä hetki henkeä ja sen jälkeen Rovaniemen Wanhat Markkinat yhdistyksen kesken alamme suunnittelemaan jo seuraavan vuoden tapahtumaa.

  1. Mitä odotat tämän vuoden Rovaniemen Wanhoilta Markkinoilta?

Odotan että tänäkin vuonna ihmiset tulevat niin läheltä kuin kaukaa nauttimaan hyvistä esiintyjistä, ostamaan paikallisia käsitöitä sekä nauttimaan ainutlaatuisesta markkinameiningistä. Markkinoilla on aivan ainutlaatuinen tunnelma verrattuna muihin tapahtumiin.

  1. Onko jotain Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden tavoitetta kävijämäärästä?

Tänä vuonna kävijöitä on varmasti viime vuosien tapaan runsaasti. Tarkkaa arvioita on vaikea lähteä arvailemaan mutta sanoisin että viikonlopun aikana varmasti yli parikymmentä tuhatta kävijää vierailee markkina-alueella.

  1. Minkälaista ohjelmaa tulee olemaan tämän vuoden Rovaniemen Wanhoilla Markkinoilla?

Ohjelmaa on jälleen monipuolinen ja nähtävää löytyy laidasta laitaan. Esimerkiksi Miss-Rillumarei 2018, Markkinajätkä 2018, tanssiesityksiä, runoköngästä, tuuritansseja, teatteria, Sahanperän sauna & putsaus, kotieläinpuisto, lasten keppihevoskilpailut, sekä kinotori. Markkinoiden nettisivuilla on nähtävissä koko ohjelma. Avajaisia vietetään perjantaina 17.8. klo 17 vanhalla torilla.

  1. Kerro jokin hauska sattuma tai tapahtuma tai muisto liittyen Rovaniemnen Wanhoihin Markkinoihin?

Paljon hienoja muistoja on jäänyt vuosien varrelta takataskuun. Esimerkiksi muutama vuosi sitten esiintyjä perui erittäin lyhyellä varoitusajalla esiintymisensä, joten päätin paikata peruuntuneen ohjelmapaikan soittamalla kitaraa ja laulamalla. Monia hyviä artisteja ja esityksiä on ollut ilo todistaa. Esimerkiksi Jukka Takalon akustinen keikka ja Mieskuoro Huutajat on jäänyt mieleen.

  1. Miten olet itse tullut alkaneeksi vapaaehtoiseksi Rovaniemen Wanhoille Markkinoille?

Vuonna 2010 olin ensimmäistä kertaa mukana markkinoilla talkoilemassa. Aloitin tuolloin myös Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden tiedottajana talkoohommat. Vuosien varrella on tullut tehtyä monenlaisia hommia markkina-alueella, mutta viimeiset neljä vuotta olen toiminut juontajana vanhan torin tuuritanssilavalla. Markkinoiden jälkeen syksyllä ilmestyy jälleen uusi Rillumaroi-lehti jonka suunnittelu aloitetaan markkinoiden jälkeen.

 

Lisätietoja Rovaniemen Wanhoista Markkinoista ja muusta ohjelmasta Markkinoiden verkkosivuilla:

http://www.rovaniemenwanhatmarkkinat.fi

Minun koulupolkuni

Kirjottajana on ELOn harjoittelija Vili Korhonen

Olin viisi vuotta vanha, kun minun perhe muutti ensimmäisen kerran Vantaalta Rovaniemelle vuonna 1998. Kävin viimeisen päiväkotivuoteni ja esikoulun Rovaniemellä Lapinrinteellä. Parin vuoden päästä tämän jälkeen vuonna 2000, kun olin aloittamassa koulua, muutin perheeni kanssa takaisin Vantaalle. Ensimmäisen luokan kävin Jokiniemen koulussa, jossa myös minun isosiskoni Tuuli oli. Siellä olin integroituna normaaliluokalla. Tämä koulu oli sen verran kaukana kotoa, että minä ja Tuuli molemmat menimme sinne aina taksilla.

Vuonna 2001, kun olimme asuneet jälleen vuoden ajan Vantaalla ja minä olin käynyt eka luokan siellä, muutimme takaisin Rovaniemelle ja minä menin Pärinharjun kouluun, jonne jälleen menin taksikyydillä. Pärinharjun koulussa minä olin neljän vuoden ajan (vitosluokalle mennessäni koulun nimi vaihtui Ounaskosken kouluksi.) Täällä olin yhdessä koulun erityisluokista muiden saman ikäisteni kanssa (meillä oli joitain samoja tunteja vuotta vanhempien erityisryhmän kanssa). Vuonna 2005, kun pääsin vitosluokalta, kaikki entiset Pärinharjun koulun oppilaat siirrettiin lähikouluihinsa, joten minä siirryin Rantavitikan peruskouluun.

Rantavitikan peruskoululla tai Rantsulla niin kuin se ehkä paremmin tunnetaan, oli minun toinen isosiskoni Nelli. Rantsu oli jo sen verran lähellä kotia, että sinne pystyin menemään aina kävellen. Siellä oli myös muutama kaverini Pärinharjun koulun ajoilta, jotka oli myös siirretty sinne edellisen lukuvuoden lopussa (oli siellä myös yksi eskari aikainen kaverini, jonka kanssa en ollut lainkaan ollut samassa koulussa eskarin jälkeen).

Rantsulle mennessäni olin aluksi vain erityisluokassa, mutta opettajani ajatteli, että voisin pärjätä myös normaalien kuudesluokkalaisten mukana ja voisin olla osan tunneista siellä ja osan taas edelleen pienryhmässä. Näin minä menin tavallisten kuudesluokkalaisten kanssa suurimman osan aineista (osan olin edelleen pienryhmässä.) Näin oikeastaan olinkin sitten loput peruskouluajastani ja loppua kohden taisin olla enemmän tavallisten ikäisteni kanssa ja vähemmän pienryhmässä kuin mitä Rantsulle mennessäni. Kyllä minulla taisi myös minun sosiaaliset taitoni kehittyä alkuaikoinani Rantsulla, kun sain kavereita myös muista ikäisistäni kuin pienryhmän sisältä. Rantsulta minulla on oikeastaan kouluaikani parhaimmat muistot ja moni minun tämänhetkisistäni kavereistani on edelleen Rantsu ajoilta.

Rantsulta lähtiessäni ja peruskoulun päättyessä mietittiin äitini kanssa, että mitä oikein seuraavaksi voisi tehdä? Itse ilmoitin haluavani lähteä lukioon ja Muurolan lukio oli näistä oikeastaan ainoa vaihtoehto koska se oli pienempi kuin muut Rovaniemen lukiot, jotka olivat niin isoja, että jo luokkien löytäminen olisi ollut vaikeaa. Sen jälkeen sitten mentiin äidin kanssa sinne tutustumaan ja koulun silloinen rehtori oli oikein tyytyväinen ajatuksesta, että minä tulisin sinne opiskelemaan. Niinpä sitten minä menin opiskelemaan.

Muurolan lukioon mentäessä minä ja minun äiti molemmat ajateltiin, että voisinhan aloittaa ainakin siellä koulussa ja katsoa, että miten se tulee sujumaan ja alun perinkin oli tarkoitus, että olisin siellä neljä vuotta jos vaan se alkaisi sujumaan tarpeeksi hyvin. Sinne menin aina bussilla, joka lähti meidän kodin läheltä.

Siinä vaiheessa, kun kevään 2012 ylioppilaskirjoitukset alkoivat lähestyä ja kolmas lukuvuosi alkoi lähestymään loppuaan päätettiin äidin kanssa, että aloittaisin YO-kirjoitukset englannilla joka oli kuitenkin aina ollut yksi lemppari kouluaineitani ja suurin vahvuuteni kouluaineista.

Ei se missään nimessä ollut helppoa (Kemian ainoan pakollisen kurssista pääsin läpi vasta viimeisenä lukuvuonna kolmen tai neljän yrityksen jälkeen). Kovaa työtä se vaati, mutta sinnikkäästi jaksoin loppuun asti ja se lopulta palkittiin keväällä 2013 kun sain Ylioppilaslakin.

Lukion jälkeen syksyllä 2013 lähdin Lapin ammattiopiston Sodankylän toimipisteeseen opiskelemaan liiketaloutta (asiakaspalvelun ja myynnin osaamisala). Maanantaista perjantaihin asuin koulun asuntolassa. Samassa toimipisteessä toimi myös valmentava ja kuntouttava ryhmä, joten asuin aina samassa paikassa kuin he jolloin minun tuli myös harjoiteltua itsenäistä elämistä. Minulla oli asuntolalla henkilökohtainen avustaja, joka auttoi minua ruuan laitossa, pyykin pesussa ja muissa arjen asioissa. Viikonloput asuin täällä Rovaniemellä kotona vanhempieni luona. Sodankylään menin aina bussilla, joka lähti Rovaniemen linja-auto – asemalta puoli kuudelta aamulla ja tulin takaisin bussilla aina perjantaisin koulun jälkeen.

Tammikuussa 2016 valmistuin Sodankylästä ja minusta tuli Merkonomi. Paluumatkalla, kun äiti haki minut Sodankylästä valmistumisen jälkeen sanoin hänelle autossa, että olen miettinyt vähän omaan asuntoon muuttamista. Saman vuoden syksyllä sitten muutinkin ihan uuteen kerrostaloon kirkon viereen ja siitä lähtien olen asunut siinä ihan yksikseni. Tässä välissä olen ollut myös töissä vuoden ajan viime vuoden lokakuun loppuun asti Ounasvaaran K-supermarketissa.

 

Mitä erilaisia harrastusmahdollisuuksia erityislapsella/nuorella on Rovaniemellä osa 1

Kirjoittajana ELOn harjoittelija Vili Korhonen

 

Ajattelin, että voisin kirjoittaa tänne pitkän useamman blogin juttusarjan siitä mitä kaikkia erilaisia harrastusmahdollisuuksia erityislapsille ja nuorille on tällä Rovaniemellä. Tässä ensimmäisessä tekstissäni käyn läpi joitain omia harrastuksiani.

 

RoPS soveltava jalkapallo (palloilun iloa)

Suurena jalkapallofanina totta kai itse aloitan tästä. Tammikuussa 2016 alkanut RoPSin soveltava jalkapallokerho joka tunnetaan myös nimellä palloilun iloa. Tässä on siis kaksi joukkuetta eli pienemmille (ala-astelaiset) ja isommille (yläastelaiset ja sitä vanhemmat). Pienemmillä on harkat aina torstaisin klo 18 ja isommilla heti perään klo 19. Pyörii koko vuoden ajan. Talvella harkat Syväsenvaaran koulun liikuntasalissa ja kesällä Saaren koululla. Kerhossa opetellaan palloilun taitoja, pelaamista ja yhdessäoloa. Parin viikon välein vaihtuu alkutreeni ja jokaisella kerralla lopussa sitten aina pelataan. Muutaman kerran on meidän harkoissa myös käynyt RoPSin edustusjoukkueen pelaajia meidän kanssa pelailemassa.

90 euron kesäkauden hintaan kuuluu ohjaus, varustepaketti ja kausikortti RoPSin edustusjoukkueen peleihin kaudelle 2018. Ohjaajana joukkueilla toimii Sirpa Oiva jonka vanhin lapsi on mukana meidän isompien porukassa joten hän jos kuka osaa ohjata erityislapsia- ja nuoria.

Toukokuussa käytiin molempien joukkueiden kanssa Oulussa Luovi Cupissa pelaamassa. Heinäkuussa on osa porukasta mukaan lukien minä itse on lähdössä Kokkola Cupiin pelaamaan (sinne ei saada lainkaan kaikkia, joten silloin on sekalainen joukkue jossa on sekä pienempien että isompien porukasta pelaajia) eli mahdollisuus jopa päästä ihan oikeisiin turnauksiin pelaamaan.

Palloilun iloa on tarjonnut minulle todella paljon näiden vajaan kahden ja puolen vuoden aikana mitä olen ollut porukassa mukana (itse en ihan alusta alkaen ole ollut mukana mutta helmi- tai maaliskuussa 2016 taisin liittyä porukkaan mukaan.) Itsellänikin on kehittyneet omat futistaitoni ja olen saanut uusia kavereita porukasta. Meidän porukassa on aina ollut todella hyvä ja kannustava joukkuehenki Oulun turnauksessa meillä oli selkeästi äänekkäimmät kannustusjoukot kun pienet ja me isot katsottiin toistemme pelit ja olihan siellä myös joiltakin meidän pelaajista perheen jäseniä kannustamassa, niin kyllähän siinä oli äänekäs kannustus jo taattu.

 

Rovalan erityisnuorten kuoro

Rovalan järjestämä erityisnuorten kuoro jolla on ollut tähän mennessä kolme esitystä ( olen ollut mukana kahdessa näistä.) Ensimmäinen jossa itse olin mukana oli viime keväänä kehitysvannaisten tukiliiton kokouksessa Rovaniemellä.

Toinen oli viime vuoden marraskuussa Aika aukeaa musikaalissa jossa meidän lisäksi mukana erityislasten ja nuorten tanssiryhmä tanssin taikaa sekä Rovaniemen seurakunnan iloiset musikantit ryhmä. Tämä esitys oli Korundissa.

Elokuussa minun porukka on lähdössä Joensuuhun Parafesteille esittämään Aika aukeaa musikaalin. Tanssin taikaa ja iloiset musikantit ei lähde tänne mukaan joten sen takia esitystä vähän lyhennetään siitä mitä se oli Korundissa marraskuussa.

Syksyllä minun porukka alkaa työstämään uutta Onnen avaimet produktiota johon me ensin itse osallistutaan käsikirjoituksen tekemiseen ja sen suunniteluun. Tämän jälkeen ensi vuoden puolella aletaan harjoittelemaan sitä. Tämän ensi-ilta on ensi keväänä. Harjoitukset aina tiistaisin.

 

Rimpparemmin nuorten tanssiteatteriryhmä

Rimpparemmi on ammattiteatteri joka kiertää ympäri Suomea. Tanssin saavutettavuuden ja tunnettuuden lisääminen on merkittävä osa Rimpparemmin toimintaa. Rimpparemmi tuottaa vuosittain 2-4 ensi-iltaa eri ikäisille kohderyhmille.

Tietenkin voi myös tehdä niin kuin minä tein tämän kanssa eli hakea johonkin sellaiseen jota ei ole edes tarkoitettu erityisnuorille (oikeasti olin yli ikäinen tähän porukkaan silloin kun hain mutta pääsin kuitenkin mukaan ja olin oikeastaan porukan ainoa poika).

Tämä siis alkoi syksyllä 2015 kun vielä opiskelin Sodankylässä mutta viimeinen vajaa lukuvuosi mitä siellä opiskelin oli melkein ainoastaan harjoitteluita ja yksi kurssi jotka kaikki kävin täällä Rovaniemellä joten sen takia pystyin aloittamaan tämän ryhmän heti kun se alkoi.

Syksyisin oli aina keskiviikkoisin tekniikkaharkat joissa meillä oli ohjaajina sekä Rimpparemmin omia tanssijoita että joskus myös muita tanssijoita Rovaniemeltä. Tammikuussa sitten, aloitettiin viikonloppuisin olleet produktio harkat, joiden ensi ilta oli sitten kesäkuussa.

Ensimmäisen produktion Vääränvärisen linnun ensi-ilta oli kesäkuun 1 päivä 2016 Wiljamissa ja toinen esitys seuraavana päivänä (tässä meillä oli koreografina yksi Rimpparemmin tanssija ja yksi toinen Rovaniemeläinen ammattilaistanssija.) Saman vuoden syksyllä oli vielä pari esitystä lisää jälleen Wiljamissa (tässä välissä kesällä käytiin Revontulen yöttömässä yössä esittämässä pieni katkelma produktiosta pari kertaa.) Juuri ennen kun aloitettiin toisen produktion harjoitukset käytiin Kittilässä Rimpparemmin tanssijoiden kanssa. Meillä oli siellä päivällä Vääränvärisen linnun esitys ja ammattilaisilla illalla muutama katkelma heidän omastaan pian tämän jälkeen ensi-iltaan tulleesta produktiosta.

Syksyllä pian Vääränvärisen linnun viimeisten Wiljamissa olleiden esitysten jälkeen alkoivat jälleen tekniikkaharkat samalla lailla kuin edellisenä syksynä. Helmi- tai maaliskuussa alettiin jälleen valmistelemaan uutta produktiota viikonloppuisin. Tällä kertaa meillä oli koreografina samainen Rimpparemmin tanssija joka oli meillä ollut toisena koreografina myös Vääränvärisessä linnussa ja joka tällä kertaa teki koko koreografian melkein aivan yksin (yhdessä kohtauksessa meillä oli koreografina suurimmaksi osaksi Rimpparemmin taiteellinen johtaja.)

Kesäkuun ensimmäinen päivä 2017 tasan vuosi Vääränvärisen linnun ensi-illan jälkeen sai ensi-iltansa meidän ryhmän toinen produktio Pitäkää harmaanne. Toinen esitys oli jälleen seuraavana päivänä. Tämän jälkeen ei ole ollut lainkaan esityksiä ja ryhmää ei saatu aloitettua lainkaan viime syksynä tai edes tämän vuoden alussa ja ei olla vielä varmoja jatkuuko tämä ryhmä lainkaan. itse kovasti toivon sen jatkuvan.

Itselleni tämän Rimpparemmin porukan aloittamisen kanssa oli vähän sama juttu kuin lukioon lähtemisen kanssa eli en ollut lainkaan varma kuinka kauan aikaa olisin siinä mukana ja äitini kanssa ajateltiin että kokeilen nyt kuitenkin aluksi. Kyllä kannatti lähteä mukaan. Minut otettiin todella hyvin vastaan ja kaikki vetäjät olivat todella mukavia (ja tietenkin myös tytöt jotka olivat ryhmässä kanssani). Jos mietitte joskus jotain harrastusta mitä ei ole tarkoitettu erityisnuorille niin älkää pelätkö lähteä mukaan vaan kannattaa mennä ainakin aluksi katsomaan ja kokeilemaan voitte saada itsekin yhtä hienoja kokemuksia kuin mitä minä sain tämän kanssa.