Kuukausi: marraskuu 2014

3 kuukautta ELOelämää

ELOkolo3

Värikäs ja kotoisa ELOkolo.

”Minnehän minä hakisin?”

Keväällä mietin kuumeisesti kasvatustieteen maisterin tutkintoon kuuluvaa harjoittelupaikkaa. Gradun valmistuessa ja opintojen ollessa jo voiton puolella, jäljelle jäi enää harjoittelun suorittaminen.

Erityislasten Omaiset ELO ry.n toiminta ei ollut tuttua minulle entuudestaan, kuulin ELOsta ensimmäistä kertaa Lapin yliopiston harjoitteluinfon luennolla. Kiinnostukseni ELOn toimintaa kohtaan kuitenkin heräsi nopeasti, sillä sivuaineenani olen lukenut erityispedagogiikkaa. Halusinkin päästä näkemään käytännössä, millaista erityisperheiden elämä Lapissa on. Päätin hakea harjoittelupaikkaa ELOlta ja ilokseni sen myös sain!

Oma tavoitteeni oli saada kokemusta erityislasten, -nuorten ja -perheiden kanssa toimimisesta ja sitä totisesti olen saanut monipuolisesti! Olen päässyt tutustumaan ELOn ryhmiin, niin lasten ja nuorten ryhmiin kuin aikuisten vertaistuki-iltoihin. Olen päässyt osallistumaan useisiin ELOn tapahtumiin, esimerkiksi perheiden virkistysviikonloppuun Ylläkselle sekä perhepäivään Leville. Olenkin tutustunut monipuolisesti ELOn toimintaan ja työtehtävänikin ovat vaihdelleet tiedotuksesta, ohjaamiseen ja tämän blogin suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.

Levi3

ELOssa on iloa! Matkalle Leville perhepäivään.

ELOsta jää päällimmäiseksi mieleen ihanat ELOperheet, reippaat työntekijät ja positiivinen ajattelu: vaikeiden asioidenkin keskellä voi nähdä pieniä onnen hippusia ja valoa tunnelin päässä. Myös omaan ajatteluuni ELO on vaikuttanut: auttanut näkemään arjen pieniä ilonaiheita, joista nauttia ja riemuita. Yliopiston erityispedagogiikan opinnot painottuvat luonnollisesti koulumaailmaan, joten onkin ollut mielenkiintoista päästä näkemään erityislasten elämää uudenlaisesta perspektiivistä, perheestä ja vapaa-ajan toiminnasta käsin.

Kiitos kaikille, joihin olen saanut harjoitteluni aikana tutustua!  Haikeana ja kiitollisena huikean hienosta ja monipuolisesta harjoittelusta! 🙂

– Maaret Juotasniemi, yleisen kasvatustieteen opiskelija Lapin yliopistosta.

Mainokset

Luopumista

”Erityislapsen vanhemmuus on luopumista”

Muistan lukeneeni tämän ajatuksen jo vuosia sitten jostakin. Nykyisin, kun tyttäreni on 7 -vuotias koululainen, tiedän jo hyvin mitä tämä tarkoittaa. Tyttäreni on ihana valloittava persoona. Hän on lähes aina hyväntuulinen ja innostuu kaikesta. Hän on myös autisti, kehitysvammainen ja erittäin haastava lapsi.

Tänä kesänä olin Turkissa yhdessä ystäväni ja hänen lastensa kanssa. Altaalla katsoin leikkiviä lapsia, nauroin heidän touhuilleen. Oma tyttäreni oli kotona Kehitysvammaisten palvelusäätiön kotilomittajan kanssa. ”Oi ihanaa vähän oon kateellinen” kommentteja kuulin usealta tuttavaltani. ”Vähän ihanaa kun pääset yksin”. Voi, tietäisittepä. Vielä jokunen vuosi sitten yksi suurista haaveistani oli että pääsen tyttäreni kanssa yhdessä rantalomalle.

Viime vuonna olin ystäväni häissä kaasona. Järjestelin lasten leikkipaikkaa, huolehdin että pelejä ja leluja on riittävästi. Oma lapseni oli tilapäishoidossa, olin varannut paikan jo puoli vuotta aikaisemmin.

Tyttäreni ei voi osallistua häihin tai muihin juhliin käytösongelmiensa vuoksi. Häntä ei kutsuta syntymäpäiväjuhlille ja onpa meille muinoin jopa ilmoitettu että hän ei ole tervetullut kevätjuhliin. Hän ei nauti matkustelusta, ja loma Turkissa olisi selvitymistaistelu sekä hänelle että minulle. Rutiinit, oma tuttu ympäristö, ovat se mistä hän nauttii.

Voi, tietäisittepä. Erityislapsen vanhemmuus on luopumista.

Kirjoittaja: Ulla Narumo

Helmikammari

Helmikammari on suunnattu Vanhuksille. Vanhukset voivat käydä juttelemassa tai käydä tapahtumissa helmikammarissa että vanhusten ei tarvitse olla yksin kotona.

 

Helmikammarissa saa kahvia ja ei kovin kallista. Helimikammari aukeaa 10.00-14.00 helmikammarissa on käsityötä,raamattupiiri, atk ohjausta ja helmikammari on seurakunnan omistama paikka ikäihmisille. Osa käsitöistä myydään hemikammarissa ja helmikammari onmukava paikka.

Tekijät rasse ja viltsu

IMG_1282

rassen kädet

Askel-Koulutus

Askel-koulutus on Työhön ja Itsenäiseen elämään ohjaava koulutus.
Askel-koulutuksessa opiskellaan Arkielämäntaitoja, taidetta ja kulttuuria, Atk, terveystietoa, Matematiikkaa, englantia ja liikuntaa.
Askel-koulutus kestäää kolme vuotta tai vähemmän tilanteesta riippuen.
Askel-koulutus sijaitsee Rovaniemellä Lapin Ammattiopistossa, osoitteessa Porokatu 35.
Askel-koulutuksessa mukavinta on tunnin ruokatunti. Ryhmässä on rauhallista ja hyvä ryhmähenki ja mukavat opettajat. Koulu alkaa 08.15 ja loppuu yleensä klo 14.00.

Meillä ei ole kokeita eikä läksyjä juuri koskaan. Minä olen opiskelijaraadin jäsen. Opiskelijaraadissa voi sanoa mielipiteensä jos haluaa jotain muutosta koulun tiloihin tai luokan sisäisiin asioihin. Siellä saa oman äänensä kuuluviin. Askel-koulutuksessa tylsiä juttuja on liian pitkiä puheenvuoroja opettajilla. Suosittelen askel-koulutusta niille jotka eivät löydä muuta opiskelupaikkaa.

 Kirjoittaja Ville-Veikka Tikkala.

 

Kuva0005