Kuukausi: elokuu 2017

Rakas Erityislapsen Vanhempi

Sinä olet hän, joka on valvonut öitään huolehtiessaan lapsensa nuhasta tai kivuista, välittämättä omasta väsymyksestäsi ja huonosta olostasi, Sinä olet hän, joka on pukenut, ruokkinut, nukuttanut lapsensa. Sinä olet hän, joka on puhaltanut, kun on tullut pipi ja samalla toivonut voivasi puhaltaa kaikki tulevatkin pipit pois. Sinä olet hän, joka on sulkenut korvansa lapsensa kiukuttelulle, odottaen rauhallisempaa hetkeä, kestäen. Sinä olet hän, joka saa myötätuntoa, tietämätöntä ymmärtämättömyyttä, syytöksiä, vastuuta.

Ja vaikka Sinun hän, ei pystyisi sitä ilmaisemaan, niin Sinä olet hän, jota hän rakastaa, lapsesi ensirakkaus, Sinulle lapsi voi olla oma itsensä ja Sinua lapsesi katsoo ihaillen ja rakastaen. Salaa tietenkin, ettet huomaa. Mutta jos oikein tarkoin katsot, näet sen hänen silmäkulmastaan, juuri ennen kuin hän nukahtaa.

Rakkaudella Erityislapsi

blogi¨monica

-Monica

Mainokset

”Olen töissä täällä”- viesti

Kyllähän kuulkaa jännitti koko kevään ja kesä.

Jännitti kun tiesi, että loman loputtua sitä alkaisi oikeasti työt. Siinähän kävi nyt niin, että totesimme Erityislasten Omaiset ELO ry:n kanssa, että aloitamme suhteen.

Niin.. niin siis tosiaan… Minä aloitin nyt sitten ihan oikeasti työt täällä.. Minä, Jani siis.. Järjestötyöntekijä Jani.. kuulostaa hienolta, eiköstä vain. Samalla kun teen osaaikaisena töitä täällä, opiskelen myös Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tutkintoa Torniossa PPO:lla, eli oppisopimuksena homma etenee. Kiire voi olla välillä mutta eiköhän tässä pärjäillä, kun on niin huippu työ ja tiimi. Koetan kirjoittaa tästäkin prosessista aina väliin tänne.

Niin mikäkö jännitti kun kerran ELOkololle tahtoivat minut töihin? No jännittihän siinä kuule vaikka ja mikä seikka, kuten olenko vain kuvitellut kaiken, se, etten ole pahemmin töitä saanut ennen tätä, enkä varsinkaan näin, että minut tahdotaan töihin.

Pelottikin, että mihin olen nyt lähtemässä ja jännitin myös sitä, miten nuo byrokratialaitokset suhtautuvat asiaan, kun eihän se ole niin yksinkertaista, että vain kävellään töihin kaltaiselleni, erinäisten haasteiden kanssa elävälle. Mutta kyllä nyt täytyy kiitellä Kelaa, kun muutamalla soitolla, lomakkeella ja lisäsoitolla asiat hoituivat niin, että pitäisi kaiken sujua jatkossakin.
Oman jännityksensä tietenkin tuo asiaan, tuo Oppisopimus rinnalla, vaikka tiedänkin, että aika hyvin osaan ja paljon, niin nyt pitäisi kyetä pukemaan osaamista sanoiksi ja näyttää sitä ja minä olen kova poika jännittämään sellaista.

Mutta ei auta kuin luottaa, että hyvin se menee, varsinkin kun sekä koulu, työpaikka että muutama muukin taho on luvannut tukensa. Nyt vain täytyy alkaa sovitella isompaa palapeliä kasaan; perhe, työ ja opiskelu.

DSC_0022
Mitenkö kesä noin niin kuin muuten meni? No kiitos kysymästä, se meni nopeasti. Tein taidehommiani, auttelin kevyesti remonttihommissa ja pihatöissä… ja sitten pienen tovin oikeasti lomailinkin perheen kera.

Keräsin yrttejä ja etsiskelin marjoja (aika vähissä olivat vielä, mutta nyt, kun en ole maalla niitä keräämässä, niin ovat varmaan oikein tyrkyllä kypsinä). Olo on hieman hämmentynyt myös, vaikka kevään täällä hääräsinkin kuntoutuksen piikkiin, tuntuu, että edelleen on hirmuisen paljon opittavaa… tai ehkä muistettavaa, tuntuu, että kesäloman aikana ehdin unohtaa paljon… Kuten salasanan koneelleni 😀

DSC_0216

Mutta eiköhän tämä tästä, hitaasti mutta varmasti, pieniä juttuja ollaan jo saatu aikaan, lisää tekemistä taatusti alkaa kertymään sitä mukaa kun yhteistyötahot ja loputkin ELOtiimiläiset palaavat arkeen.

Minä kirjoitan taas lisää joku päivä, jostain aiheesta… vaikka sitten siitä, mitä minä täällä teen oikeasti, mutta tämä nyt oli tällainen…”Olen töissä täällä”- viesti.

– Jani
Järjestötyöntekijä 😀