Yleinen

Minun aikani ELOn työntekijänä

kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen

Minun kolmen kuukauden työsopimus ELOlla alkaa olemaan lopulla. Minulla on vielä perjantaihin asti töitä jäljellä. On ollut oikein mukavaa ja vähän haikeilla fiiliksillä olen, kun työt täällä loppuvat itseni osalta.

Minun perheestäni tuli ELO perhe syksyllä 2015 kun olin ensimmäisen kerran täällä harjoittelussa silloisen kouluni kautta. Tämän vuoden toukokuussa palasin tänne jälleen harjoittelijana ja olin heinäkuuhun asti, jolloin oli loma. Elokuun alussa alkoi minulla palkkatyöt.

Kaikin puolin on ollut todella hienoa palata ELOlle tällä kertaa työntekijänä. Parasta on ollut molemmat isot tapahtumat, joissa olen ollut mukana eli kevään sirkus ja tämän syksyn Hop Lop sekä näiden blogien kirjoitus ja ELOnuorten tapaamiset. Perjantaina minun viimeisenä työpäivänäni on vielä ELOnuoret joten paljon parempaa lopetusta työajalleni ELOlla en olisi voinut toivoa.

Torstaina vielä minun toiseksi viimeisenä työpäivänäni syötiin kakkukahvit porukalla. Hyvin työkaverit muistivat, että pidän karjalanpiirakoista ja kyllähän sitä nyt tuli tietenkin kakkuakin syötyä.

Eikä saa tietenkään unohtaa kaikkia todella mukavia työkavereitani sekä kaikkia teitä ELOlaisia joita olen tavannut tänä aikana. Joulukuussa olen vielä muutaman perheenjäseneni kanssa tulossa Joulutarinaa katsomaan, joten joitain teistä varmaan tulen tapaamaan vielä sielläkin.

Vaikka työni nyt ELOlla päättyvätkin tulen tietenkin edelleen olemaan ELOn toiminnassa mukana ja käymään eri tapahtumissa perheeni kanssa. ELOnuorissakin minut varmaan tullaan näkemään tulevaisuudessa. Olkaapa tarkkana nimittäin jossakin vaiheessa saattaa olla tulossa vielä minusta kuvattu videopätkä mutta en paljasta siitä vielä tässä vaiheessa enempää. Kiitos kaikki, kun olen saanut olla ELOn työntekijänä nämä kolme kuukautta ja tavata teitä perheitä.

tapaamisiin,

Vili Korhonen

 

Mainokset

Minun elämäntarinani

Kirjoittaja on ELO työntekijä Vili Korhonen

Tämä on sellainen aihe, josta olen vähän kirjoitellut Facebookissa omalle aikajanalleni. Olen aina halunnut jakaa omaa elämäntarinaani jakaa sekä levittää tietoa Kabuki-oireyhtymästä, joka minulla on. Kabuki-oireyhtymä on siis harvinaisiin luettava kehitysvammaisuus oireyhtymä, jonka juuret ovat Japanissa 1970- ja 1980 luvuilla. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ensimmäiset Kabuki lapset havaittiin 1990-luvun alussa. Suomalaispotilaita tunnetaan tällä hetkellä noin 10. Tyypillisimpiä piirteitä Kabuki henkilöissä ovat: hidaskasvuisuus, suuret silmät, pitkät silmäripset, ulkonevat korvat ja suulakihalkio. Lisää tietoa Kabuki-oireyhtymästä löytyy harvinaiset verkoston ja Norio keskuksen sivuilta. Englannin kielisistä sivustoista tietoa Kabukista löytyy sivuilta www.sakks.org ja kabuki syndrome.com.

Itse siis synnyin Sotungissa Itä-Vantaalla aivan lähellä Vantaan ja Sipoon rajaa 26 huhtikuuta vuonna 1993. Olen ensimmäinen suomalainen, jolla on diagnosoitu Kabuki-oireyhtymä. Sain diagnoosin viikon vanhana. Minulle tehtiin vauvana useita leikkauksia, joihin, muun muassa sydämen reikien paikkailu, suoliston kääntäminen, pallean paikkaaminen ja suulakihalkion paikkaaminen. Olin puoli vuotta vanha, kun pääsin ensimmäistä kertaa sairaalasta kotiin. Päiväkotivuodet olin suurimmaksi osaksi Vantaalla. Villivarsan päiväkodissa, missä molemmat isosiskoni Tuuli ja Nelli olivat. Viisivuotiaaksi asti en osannut lainkaan konsonantteja, joten puhuin vokaalikieltä, jota ymmärsivät vain äitini ja Nelli. Vuonna 1998 minulla oli suunkorjausleikkaus, jonka jälkeen minun puheeseen saatiin myös konsonantit mukaan. Myöhemmin samana vuonna muutin perheeni kanssa ensimmäisen kerran Rovaniemelle.

Kouluajoistani kerroin jo aiemmassa blogi tekstissä, joten niistä en nyt niin paljon kirjoita. Viimeisen päiväkotivuoteni ja esikoulun kävin täällä Rovaniemellä Lapinrinteellä. Esikoulun jälkeen vuonna 2000 muutin perheeni kanssa takaisin Vantaalle. Eka luokan kävin Vantaalla integroituna normaaliluokassa Jokiniemen koulussa, jossa Tuulikin oli. Tämän jälkeen vuosi Vantaalle paluun jälkeen muutettiin takaisin Rovaniemelle. Minä menin erityisluokalle Pärinharjun kouluun ja olin siellä neljän lukuvuoden ajan.

Syksyllä 2005 kutosluokalle mennessäni kaikki entiset Pärinharjun koulun oppilaat siirrettiin lähikouluihinsa, joten minä vaihdoin koulua Rantavitikan peruskouluun tai Rantsulle niin kuin se ehkä paremmin tunnetaan. Rantsulla oli jo minun mennessäni sinne toinen isosiskoni Nelli. Siellä olin aluksi erityisluokassa mutta opettajani ajatteli, että voisin mennä joillekin tunneille normaalien kutosluokkalaisten mukaan. Niin minä sitten menin ja peruskoulun loppua kohden olin jo enemmän normaali luokan kanssa kuin kutosluokalle mennessäni.

Keväällä 2009 kun peruskoulu päättyi, mietittiin äitini kanssa, että mitä nyt voisin tehdä? Halusin lukioon ja niin sitten me menimme äitini kanssa tutustumaan Muurolan lukioon. Koulun silloinen rehtori innostui heti ideasta, että tulisin sinne opiskelemaan ja niin sitten seuraavana syksynä aloitin siellä. Neljä lukuvuotta siinä meni ja paljon kovaa työtä se vaati, mutta lopulta keväällä 2013 valmistuin sieltä ylioppilaaksi.

Saman vuoden syksyllä aloitin opiskelut Lapin ammattiopiston Sodankylän toimipisteessä. Menin sinne opiskelemaan liiketaloutta (asiakaspalvelun ja myynnin osaamisala). Sodankylässä, minulla oli koulun asuntolalla oma henkilökohtainen avustaja, joka auttoi minua ruuanlaitossa, pyykinpesussa ja muissa arjen asioissa. Sieltä valmistuin merkonomiksi tammikuussa 2016. Sinä aikana, kun opiskelin Sodankylässä, minulla oli syksyllä 2014 yläleuanpidennys leikkaus Helsingissä. Sen seurauksena puheeni kävi jälleen vähän epäselvemmäksi kuin mitä se oli ennen leikkausta.

Heinäkuun alussa noin puoli vuotta valmistumiseni jälkeen aloitin TE-keskuksen rahoittamassa työkokeilussa K-Supermarket Ounasvaaralla. Aluksi olin siellä kolme kuukautta työkokeilussa. Tässä välissä syyskuussa muutin omaan asuntooni kirkon viereen ja nyt on tullut asuttua pari vuotta omillaan. Tämän jälkeen menin Helsinkiin puheenkorjausleikkaukseen, jolloin minun puhe saatiin taas samanlaiseen kuntoon kuin se oli ollut ennen edellistä leikkaustani. Marraskuussa vajaa kuukausi leikkauksen jälkeen aloitin palkkatyöt kaupalla ja olin siellä vuoden ajan hyllyttäjänä. Viihdyin siellä oikein hyvin, vaikka loppu puolella työaikani kävi vähemmäksi kuin mitä se oli aluksi. Kun työsopimukseni kaupalla päättyi, päätimme äitini kanssa, että yritetään löytää minulle joku työpaikka missä olisi enemmän tunteja tarjolla. Menimme Nuorten ohjaamolle ja siellä tapasimme Kelan työntekijän, joka kertoi meille ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudesta.

Tämän jälkeen sitten menin työhönvalmennukseen Katja Noponen Oy:lle, joka on siis Kelan ammatillista kuntoutusta tarjoava yritys. Siellä ryhdyimme yhdessä työhön valmentajan kanssa miettimään mahdollisia työ vaihtoehtoja. Lopulta tämän vuoden alussa pääsin työharjoitteluun RoPSille, mikä tietenkin minulle seuran suurena kannattajana ja futisfanina oli aivan mahtava harjoittelupaikka. Siellä olin ensin kuukauden ja sen jälkeen harjoitteluni kestoa pidennettiin useampaan kertaan. Lopulta olin RoPSilla aina vappuun asti harjoittelussa. Valitettavasti heillä ei ollut varaa ottaa minua ihan työntekijäksi, joten ajateltiin että yritetään löytää sellainen paikka, jossa olisi palkkatyö mahdollisuus.

Toukokuussa palasin vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen ELOlle harjoittelijana (ensimmäisen kerran olin syksyllä 2015 kun vielä opiskelin Sodankylässä.) Olin ELOlla harjoittelijana kuukauden ajan kunnes alkoi kesäloma ja ELOkolo meni heinäkuuksi kiinni. Elokuun alussa aloitin palkkatöissä ELOlla kolmen kuukauden työsopimuksella eli marraskuun alkuun asti olen ELOlla töissä. On ollut jälleen oikein mukavaa!

Tällä hetkellä olen oikein tyytyväinen elämääni. Viihdyn hyvin omassa asunnossani ja harrastuksiakin on sopivasti. Toivottavasti tästä minun elämäntarinastani on hyötyä edes jollekulle teistä. Vain koska on joku kehitysvamma ei tarkoita sitä, että ei voi tehdä mitä itse haluaa. Kovalla työllä ja sinnikkyydellä voi saavuttaa mitä tahansa ja päästä vaikka kuinka pitkälle.

eka luokkalainen

Kuva Sotungista. Eka luokalle menossa tässä.

Minun syysloma viikkoni

Kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen

Nyt alkaa syksy olemaan jo pitkällä. Ensilumetkin saatiin vajaa pari viikkoa sitten ja ovat ne ehtineet jo myös sulaa pois. Pari kuukautta koulua takana ja koululaisilla viikon mittainen loma. ELOkolo on myös kiinni tämän viikon, joten itsellänikin menee tämä viikko lomaillessa ja välillä blogia kirjoittaessa.

Oma syyslomani alkoi perjantaina ja mikä sen parempi loman aloitus kuin mennä teatteriin. Kävin ensin perjantai – aamuna Osviitassa ostamassa lipun sen illan Papin perhe – näytökseen. Asun sen verran lähellä teatteria, että pystyn käymään siellä ihan yksikseni kävellen, joten ei siinä sitten muuta sen jälkeen kuin töiden jälkeen sinä iltana suuntasin teatterille. Täytyy sanoa, että oli todella hyvä ja suosittelen kyllä kovasti teitäkin menemään katsomaan sen. Heti teatteriesityksen jälkeen tulin nopeasti tänne asunnolleni katsomaan Viro – Suomi jalkapallo-ottelua.

Seuraavana päivänä oli itselläni Me Itse ry:n Lapissa toimivan toimintaryhmän Lapin Metkojen kokous. Silloin päätettiin ryhmälle useita eri toimijoita kahden vuoden ajaksi. Minut valittiin sihteeriksi/tiedottajaksi, joka siis tarkoittaa, että tästä edes päin kirjoitan aina kokouksen jälkeen silloin päätetyt asiat Lapin Metkojen sivuille. Pääsen tämän vuoksi myös Lapin metkojen edustajana eri Me Itse ry:n kokouksiin ja tapahtumiin ympäri Suomea.

Sunnuntaina kävin vanhempieni luona. Eilen tuli käytyä kaupassa ja katsottua jälleen Suomen peli tällä kertaa Kreikkaa vastaan. Suomihan on aloittanut nämä karsinnat todella hyvin. Joukkue on voittanut kaikki neljä tähän mennessä pelaamaansa ottelua ja ei ole näissä päästänyt vielä yhtään maalia. Kyllä siitä on pitkä aika, kun Huuhkajiksi kutsutun A-maajoukkueen peli on näyttänyt minun mielestäni näin hyvältä.

Minulla ei oikeastaan ole mitään sen suurempia lomasuunnitelmia tälle viikolle ellei äiti ole keksinyt jotain perjantaille. Paljon tulee kulutettua aikaa lukemalla kirjoja. Minulla on siis tällä hetkellä kolme kirjaa kesken, joista yksi on ihan uusi englannin kielinen historiallinen dekkari, jossa on yli 800 sivua, joten sen kanssa menee jonkun aikaa ennen kuin saan sen luettua. Muuten tuleekin sitten vietettyä paljon aikaa tietokoneella ja vähän nyt ainakin kuunneltua musiikkia. Varmaan käyn ulkonakin, kun vielä pystyy kuitenkin ainakin jalkapalloa pelaamaan ilman että pallo menisi koko ajan lumihankeen. Itse potkiskelen yksikseni jalkapalloa vanhempieni pihalla vuodenajasta riippumatta aina kun käyn siellä, joten kyllä sitä on joutunut monia kertoja lumihangestakin hakemaan pallon.

Syyslomassa on minun mielestäni parasta se, että silloin on enemmän aikaa lukea kirjoja ja saa valvoa pitempään kuin yleensä. En ole koskaan ollut sellainen, joka nukkuisi kauhean pitkälle päivään, vaan herään aina lomallakin aikaisin aamulla joskus kahdeksan aikaan. Kaikki harrastukseni ovat tietenkin myös tauolla tämän viikon, joten nyt ei ole oikein mitään erityisempää tekemistä tällä viikolla. Futisharkat ovat olleet koko lokakuun tauolla mutta, jatkuvat taas marraskuun alussa, joten siihenkään ei ole enää kuin pari viikkoa aikaa. En jaksaisi enää mitenkään odottaa!

Teille kaikille, joilla on tällä hetkellä myös lomaa. Muistakaa levätä oikein paljon tällä viikolla. Tehkää niitä asioita, joista itse pidätte ja joita teillä ei olisi muuten niin paljon aikaa tehdä. Hyvää syysloman jatkoa!

RoPS soveltava jalkapallo kerho tammi-elokuu 2018

Kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen.

Eilen päättyi RoPSin soveltavan jalkapallon kesätoiminta tältä vuodelta joten ajattelin että voisi vähän muistella tätä vuotta tähän mennessä meidän porukan osalta nimittäin kyllähän tähän on jo paljon mahtunut ja olen suurena futisfanina päässyt toteuttamaan joitain pieniä unelmiani mitä minulla on ollut futikseen liittyen:

Tämän vuoden alussa helmi- tai maaliskuussa saatiin ensin uudet omat pelipaidat joissa oli oma nimi ja numero selässä sekä RoPSin logo ja sponsorimainoksia. Itse halusin olla numero 9 koska oma suurin lapsuuden idolini ja nyt jo uransa lopettanut Brasilialainen hyökkääjä Ronaldo pelasi uransa aikana sillä numerolla. Toukokuussa lähdettiin Ouluun pelaamaan Luovi Cupiin kahdella joukkueella eli niin kuin harkoissakin aina pienemmillä ja isoimmilla oli omat joukkueensa. Se oli meille kaikille ensimmäinen futisturnaus pelaajina. Seuraavaksi saatiin omat RoPS tuuli takit joissa on sama numero kuin pelipaidassa ja RoPSin logo.

Pian tämän jälkeen olikin sitten edessä jo Kokkola Cup jonne ei saatu läheskään kaikkia pelaajia joten sinne lähdimme yhdistelmä joukkueella jossa oli pelaajia sekä pienempien että isompien joukkueista. Sieltä irtosi meidän joukkueen kaikkien aikojen ensimmäinen turnauspelin voitto ja saatiinhan me myös Fair Play pokaali siitä turnauksesta.

Eilen sitten vielä päästiin ennen Veikkausliiga ottelua saattamaan pelaajat kentälle. Pelin aikana riitti kyllä ääntä katsomossa ainakin minun joukkueen osalta. Matsin jälkeen mentiin vielä kentän sivussa olevan aidan viereen ja huudettiin kentän toisella puolella olleille RoPSin pelaajille, jotka siellä kiittivät kannattajia tulemaan meidänkin luokse. Kyllähän sieltä sitten muutama tulikin. Yksi näistä pelaajista oli Antti Okkonen ja silloin sain häneltä myös nimmarin fanipaitaani, joka minulla on ollut koko kauden ajan päällä kaikissa RoPSin peleissä ja jossa on hänen nimensä ja numeronsa takana. Jälleen yksi paita, joka minun pitää panna makuuhuoneen seinälle muiden nimmaripaitojen joukkoon. Todella mukavaa on ollut ja paljon sellaisia asioita tapahtui jotka tulen muistamaan koko loppuelämäni ajan. Marraskuussa jatkuu taas futisharkat.

 

ELOnuoret

kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen

ELOnuoret on vuonna syksyllä 2009 toimintansa aloittanut ryhmä. Ryhmän tapahtumat ovat maksuttomia ja avoimia kaikille erityistä tukea tarvitseville nuorille. Tapaamisiin voi halutessaan ottaa mukaan kaverin tai avustajan. Avustajan mukaan ottaminen on suositeltavaa etenkin, jos ohjauksen tarve on nuorella kokoaikaista. ELOnuoret tarjoaa ryhmässä mukana oleville erityisnuorille mahdollisuuden tavata muita kaltaisiaan ja itsensä ikäisiä erityistä tukea tarvitsevia nuoria sekä mahdollisuuden viettää aikaa keskenään.

Viime perjantaina käynnistyi tälle syksylle ELOnuoret ryhmä ELOkololla. Mukana ohjaajina oli ELOn työntekijöitä sekä fysioterapeutti opiskelijoita. Itse olin viimeksi ollut tämän ryhmän tapaamisissa mukana syksyllä 2015 kun olin harjoittelulla ELOlla.

Tapaamisen aluksi oli alkupiiri jossa käytiin läpi kaikkien nimet. Tämän jälkeen oli välipala ja sen yhteydessä vapaata keskustelua. Tämän jälkeen oli erilaisia leikkejä (hedelmäleikki, tuolileikki ja varjolla leikkiminen). Tämän jälkeen oli vielä kioski josta nuoret saivat ostaa herkkuja ja sen aikana jälleen vapaata keskustelua. Viimeisenä ennen kotiinlähtöä oli vielä loppurentoutuksen aika.

Minun mielestäni syksyn ensimmäinen ELOnuoret tapaaminen sujui oikein hyvin. Nuoret lähtivät oikein hyvin kaikkeen suunniteltuun toimintaan mukaan. Itse viihdyin oikein hyvin ja ajattelinkin että sitten kun minun työni ELOlla päättyvät marraskuussa niin tulisin ihan osallistujana yhtenä nuorista mielelläni ryhmään mukaan (aiemmin tämä ei ole ollut mahdollista, kun ryhmä on mennyt vähän päällekkäin yhden muun harrastukseni kanssa.) Monet paikalla olleista nuorista tunsinkin oikeastaan jo etukäteen yhteisten harrastusten kautta.

Lisätietoja ELOnuorista ja ryhmän tapaamisajat tälle syksylle löytyy ELOn sivuilta: http://erityislastenomaiset.fi/toiminta/rovaniemi/elonuoret/

 

Parafest 2018

 

Kirjoittajana ELOn työntekijä Vili Korhonen

Viime viikolla järjestettiin 16-18.8 välillä Joensuussa jo kahdeksatta kertaa Parafest. Parafest tarjoaa vammaisille taiteilijoille mahdollisuuden tuoda taiteensa yleisön nähtäväksi ja kuultavaksi. Festivaalilla oli tänä vuonna esiintymistaiteen eri muotoja oikein monipuolisesti.

Tänä vuonna mukana oli myös esiintyjiä Rovaniemeltä, kun Rovalan erityisnuorten musikaaliryhmä meni sinne esittämään katkelman Aika aukeaa musikaalista, joka esitettiin Korundissa viime vuoden marraskuussa. Mukana meillä oli myös matkalla Rovalan opettajia, viittomakielen ohjauksen opiskelijoita, muutama Rovalan bändin jäsen ja muita henkilöitä, jotka olivat olleet mukana tekemässä musikaalia.

Lähtöä edeltävänä iltana minulla itselläni oli vähän vaikeuksia saada unen päästä kiinni ja makoilin sängyssä jonkun aikaa hereillä. Yleensä en koe olevani mikään hirveän iso jännittäjä mutta silloin ehkä jännitti aika paljon. Lopulta, kun sain nukahdettua, nukuin kuitenkin oikein hyvin.

Aamulla herätessäni oli edellisillan jännitys ainakin suurimmaksi osaksi mennyt pois ja lähdin oikein hyvillä mielin matkaan. Itse kävin keskiviikkoaamuna ennen lähtöä samalla kun kävelin Rovalalle päin kaupasta hakemassa vähän matkaevästä. Lähdimme matkaan bussilla Rovalan parkkipaikalta kymmenen aikaan. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oli lyhyt pysähdys, jolloin sai käydä ostamassa lisää matkaevästä.

Tämän jälkeen jatkettiin matkaa, kunnes kahden aikaan puolivälissä matkaa pysähdyttiin jälleen, tällä kertaa pitemmälle, pysähdykselle ja syötiin lounasta noutopöydästä. Noin tunnin pysähdyksen jälkeen jatkettiin jälleen matkaa kohti Joensuuta. Kuuden aikaan illalla saavuimme Joensuuhun ja vietiin tavarat hotellille sekä levähdettiin vähän aikaa ja tämän jälkeen lähdettiin kohti festivaalialuetta. Vähän oli vaikea löytää aluksi festarialuetta ja siinä tuli vähän harhailtua porukalla. Kerran käännyin itse jopa takaisin päin, erään toisen henkilön kanssa, ja taidettiin lopulta olla viimeiset meidän porukasta, jotka löysivät paikalle. Ja minä tietenkin koko tämän ajan kannoin pientä nuottitelinettä.

Illalla meidän oli tarkoitus vielä harjoitella paikan päällä, mutta teltalla, jossa meidän esityksemme oli seuraavana päivänä ei ollutkaan kaikki ihan valmista, joten kävimme festarialueen lähellä syömässä hampurilaiset ja jäimme festarialueelle vielä vähäksi aikaa, jonka jälkeen lähdimme hotellille Joensuun keskustaan kävelymatkan päähän festarialueelta. Olimme kahden tai kolmen henkilön huoneissa ja minulla oli huonekaverina yksi viittomakielen ohjauksen opiskelijoista. Loppuilta kuluikin meillä kahdella tv:stä tullutta leffaa katsellessa ja lopulta alettiin yhdentoista aikaan nukkumaan. Nyt ei jännityskään haitannut nukahtamista ja nukuin oikein hyvin.

Seuraavana aamuna herättiin kahdeksan aikaan ja lähdettiin hotelliin aamupalalle. 9:45 oli aika lähteä jälleen kohti festivaalialuetta ja katsomaan avajaisia, joiden aikana myös meidän oma esityksemme oli. Siinä sitten teltalla odotellessa avajaisten alkua odotellessa ehdittiin muutama biisi omasta esityksestämme käydä läpi.

Tämän jälkeen olikin sitten avajaisten vuoro. Avajaisten aluksi oli Joensuun kaupungin tervehdys kaupungin hallituksen puheenjohtajalta Seppo Eskeliseltä. Ensimmäisenä esiintyi tanssija Hanna Rajapolvi, joka on ollut joka vuosi Parafesteillä esiintymässä ja jolla oli myös syntymäpäivänsä avajaisten päivänä. Tämän jälkeen tuli videotervehdys kulttuuriministeri Sampo Terholta. Hänen jälkeensä tuli lavalle englantilainen kuvataiteilija Alison Lapper, joka puhui taiteesta ja sen merkityksestä hänelle. Hänen töitään oli esillä festivaalialueella taidemuseolla. Hänen jälkeensä tuli oma suosikkiesiintyjäni, joka nähtiin koko reissun aikana, kun Petroskoilainen elokuvaohjaaja ja muusikko, Vladimir Rudak, esitti yhden oman kappaleensa laulaen ja samalla kitaraa soittaen. Hänen jälkeensä tuli lavalle haitari ja panhuilu duo Joose Ojala ja Helena Taskila. Sitten olikin avajaisten päättävä ja varmaan pisin kokonaisuus eli meidän esityksemme. Oikein hyvin meni meidän esitys ja mukavaa oli päästä esiintymään avajaisten aikana isolle yleisölle.

Avajaisten jälkeen syötiin esiintyjille tarkoitettu lounas toisessa teltassa, joka sijaitsi esiintymisteltan takana. Tämän jälkeen vietiin meidän esityksessä mukana olleita tavaroita takaisin hotellille (minä nappasin jälleen yhden nuottitelineen kannettavakseni tietenkin.) Hotellille päästyämme lähdettiin suoraan takaisin festarialueelle pienemmissä porukoissa ja minä kävin oman porukkani kanssa ensin jätskillä ja sen jälkeen mentiin taidemuseoon katselemaan avajaisissa puhuneen Alison Lapperin taideteoksia ja kaikkea muuta mitä siellä oli.

Tämän jälkeen mentiin takaisin esiintymisteltalle katsomaan avajaisissa esiintyneiden Joose Ojalan ja Helena Taskilan pidempää keikkaa. Sen jälkeen tanssi myös jo avajaisissa esiintynyt Hanna Rajapolvi (oli kyllä aivan erilainen tanssi tunnelmaltaan kuin häneltä avajaisissa.) Avajaisissa oli kaunista liikehdintää ja ehkä jopa hieman surullinen tanssi. Tämä taas oli energinen ja hauska tanssi. Hänen jälkeensä tuli lavalle Ilokäs kuoro. Heidän jälkeensä lavalle tuli Pate ja Jukka duo, joka pisti yleisön tanssimaan ihan kunnolla. Sen jälkeen tuli lavalle festivaalin varmaan odotetuin esiintyjä, rap artisti Signmark.

Keikan jälkeen lähdettiin jälleen hotellille ja mentiin porukalla Raxiin syömään. Toisella puolella katua hotellistamme oli iso kauppakeskus, jossa kävin myös nopeasti muutaman muun oman porukkani jäsenen kanssa, mutta ei ehditty kauan aikaa siellä olla, kun se jo meni kiinni. Loppuilta menikin sitten hotellilla omassa huoneessa musiikkia kuunnellessa ja kirjaa lukiessa. Aivan viimeisenä ennen nukkumaan menoa katsoin jälleen leffaa tv:stä huonekaverini kanssa ja alettiin nukkumaan jälleen yhdentoista aikaan.

Perjantai aamuna heräsin seitsemän aikaan ja luin aluksi kirjaa. Kahdeksan aikaan mentiin jälleen hotellin alakertaan aamupalalle. Puoli kymmeneltä oli kokoontuminen hotellin aulassa. Silloin jätettiin huoneiden avaimet ja lähdettiin festarialueelle katsomaan esityksiä. Edellisenä iltana olin sattunut huomaamaan, että kauppakeskuksessa olisi ollut myös kirjakauppa mutta silloin en ehtinyt sinne, joten lopulta kävin muutaman muun kanssa siinä ostamassa toisen matkalukemiskirjan paluumatkaa varten.

Tämän jälkeen mentiin festarialueelle katsomaan näkövammaisteatterin esityksen, jossa oli mukana useampia H.C. Andersenin satuja. Tämän esityksen jälkeen kävin muutaman muun kanssa uudestaan taidemuseossa (minä olin siis tästä porukasta ainoa, joka oli käynyt siinä edellisenä päivänä.) Siellä katsottiin Alison Lapperista kertova lyhyt dokumenttielokuva, jota en ollut itsekkään nähnyt edellisenä päivänä. Sen jälkeen lähdettiin takaisin teltalle katsomaan Teatteriryhmä Perhosen Seitsemän veljestä-esitys.

Tämän esityksen jälkeen käytiin vielä pienemmillä porukoilla festarialueella olleissa kojuissa syömässä. Itse menin muutaman muun kanssa syömään kreikkalaista katuruokaa ja oli kyllä oikein hyvää. Sitten vaan enää nopeasti kauppaan ostamaan matkaevästä ja hotellille Kahdelta lähdettiin paluumatkalle kohti Rovaniemeä. Matkalla oli vielä pari vajaan tunnin pysähdystä, josta toisessa syötiin vielä iltapalaa ennen kuin saavuttiin jälleen Rovaniemelle ja Rovalan parkkipaikalle kymmenen aikaan illalla.

Oli kyllä oikein hyvä reissu ja ehdottomasti lähtisin uudestaan, jos vaan olisi mahdollisuus. Koko matka ja tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty. Kaikki esitykset olivat oikein hyviä. Joensuu vaikutti muutenkin oikein mukavalta paikalta. Itselleni oli oikein suuri kunnia päästä esiintymään niinkin isossa tapahtumassa kuin Parafest.

Bussissa juuri ennen matkalle lähtöä.                  Teltan esiintymislava. Kuva otettu juuri                                                                                           ennen avajaisia.

Minun kesäloma 2018

Minun kesä 2018

Kirjoittaja on ELOn työntekijä Vili Korhonen

Nyt kun ollaan palattu kesälomilta töihin niin voitaisiin vielä katsoa taaksepäin ja muistella viime kesää. Ihan ensimmäisenä täytyy tästä kesästä todeta että oli kyllä kuuma ja hyvät kelit. Oli ainakin paljon aikaa käydä keskuskentällä potkimassa futista itsekseen ja treenailla Kokkola Cupia varten.

Alkukesä meni itselläni aika paljon jalkapallon MM-kisoja katsellessa. Siinä välissä kylläkin ehdittiin tehdä myös perheen kanssa jokavuotinen Jukolan Viesti matka. Itse en lainkaan suunnistanut mutta minun suvullani on siellä kuitenkin aina oma sukujoukkue, jossa suunnistavat aina molemmat vanhempani ja toinen isosiskoistani (Venlojen viestissä ja Jukolan viestissä usein molemmissa oma joukkue). Itse olen joka vuosi aivan pienestä asti ollut aina kannustusjoukoissa mukana.

Omaan kesääni mahtui myös vähän kulttuuria kun kävin Konttisen kesäteatterissa katsomassa Robin Hood näytelmän (minulla on minun äitini ja isosiskoni kanssa ollut jo 2000-luvun alusta lähtien tapana käydä vähintään kerran kesässä Konttisella katsomassa sen vuoden esitys ja tämä vuosi ei ollut poikkeus.) Itse siis kävin sen pari kertaa katsomassa ekalla kerralla äitini ja isosiskoni. Toisella kerralla tuli käytyä ihan yksin.

Heinäkuu kuluikin sitten ihan lomaillessa. Helsingissä tuli käytyä kerran kesän aikana ja enhän minä nyt muuta voinut siellä tehdä kuin lähteä katsomaan HJK:n Mestarien liiga karsinta ottelua. Yhtenä päivänä tuli vähän kierreltyä kauppoja Helsingin keskustassa.

Oman kesäni kohokohta osui heinäkuulle heti Helsingin reissun jälkeen, kun kävin RoPSin soveltavan jalkapallojoukkueen kanssa pelaamassa Kokkola Cupissa. Sieltä oli kotiin tuomisina meidän joukkueen kaikkien aikojen ensimmäinen turnauspelin voitto sekä oikein iso koko Kokkola Cupia koskeva reilun pelin pokaali jonka saa joka vuosi vain yksi joukkue ja tänä vuonna sen sai meidän joukkue. Itse koin myös ison ylpeydenhetken, kun sain noutaa pokaalin viimeisen pelin kapteenina koko joukkueen puolesta. Lähtisin heti ehdottomasti uudestaan jos vaan mahdollisuus olisi.

Loman lopuksi vielä tuli käytyä Rock in the city festarilla täällä Rovaniemellä. Oma lemppari bändini Sonata Arctica oli yksi festarin neljästä esiintyjästä. Silloin kun oma lemppari bändi tulee tänne Rovaniemelle esiintymään niin eihän sitä voi jättää välistä. Oli kyllä jälleen loistava keikka Sonatalla ja muutkin bändit oli oikein hyviä.

Muuten tulikin sitten vietettyä kesä aika paljon lomasta nauttien ja paljon kirjoja lukien. Tietenkin RoPSin kotiotteluissakin tuli melkein jokaisessa käytyä. Todella hyvä kesä siis on ollut ja todella hyvillä mielin aloitan jälleen työt.