autismi

Kun Elon tytöt pyysi tekstiä blogiin, kauhistuin ajatellen, että mitä ihmettä nyt meijän elämästä vois kirjottaa. Ajattelin, että eihän meille nyt mitään erikoista tapahdu. Noh, tässä sitä tekstiä kuitenkin tulee.

Meidän Anni (3v autistinen) valvoo aika paljon. Jo alussa kun yövalvomiset alkoivat, päätin, että tulen käyttämään hyväkseni ne hetket, jotka saan viettää hänen kanssaan kahdestaan muun perheen nukkuessa yön pimeinä tunteina.Viimeyönä Anni heräsi. Kello näytti 2.39. Huokasin syvään ja kömmin lämpimän peittoni alta ylös. Pieni neitokaiseni kiljahteli vieressäni ilosta. Hymyilin ja lähdin suloinen prinsessa sylissäni alakertaan. Laitoin piirrettyjä telkkarista ja menin keittiöön ottaan itelle kahvia ja Annille maitoa. Aamuni oli alkanut.

Istahdin sohvalle Annin viereen, halaileen rakasta tytärtäni. Hän katseli piirrettyjä sylissäni istuen ja samalla paineli kättäni tuttuun tapaan, kuin tutkien miten ja mistä se on tehty. En osaa kuvailla sitä onnellisuuden tunnetta mikä minulla oli sillä hetkellä. Touhusimme yön tunnit yhdessä ja aamu kuudelta olimme molemmat taasen unten mailla, kun muu perhe kohta jo heräili aurinkoiseen aamuun. Onneksi oli sunnuntaiaamu, eikä ollut työpäivä edessä. Sain nukkua yöllä valvotut tunnit aamulla ja herätä pirteänä uuteen päivään.

Emme voi aina päättää mitä meille tapahtuu, mutta voimme päättää kuinka elämme ne tapahtumat. Olemmeko hymyssä suin nauttien hetkestä, vai hammasta purren ja kiukkua kerryttäen.

Mukavaa syksyn alkua Teille kaikille!

Päivi

Kirjoittaja: Päivi Kokkonen

Mainokset