Kuukausi: huhtikuu 2020

Tänä päivänä

Arkea ADD:n ja ADHD:n kanssa osa 4.

Tie tähän päivään on ollut kivinen ja takkuinen kaikkine aurinkoisine päivineen, jotka ovat saattaneet viedä päivän tai kaks eteenpäin. Pienet ilot arjessa, lasten tuoma ylpeys, lasten kirmailu ulkona, nauravat kasvot, onnistumisen elämykset ja ilo, se että en ehkä olekaan niin huono äiti kuin joskus luulin olevani, positiivisuus, huumori. Luulin joskus, että olen hauska. Nykyisin tiedän, että olen hauska vain nuorimmaisen (pian 4v) mielestä, mutta kestän sen, voin nauraa itseni kanssa ja itselleni. Nuorimmainen on siis ”iltatähti” ja hänelle olen vielä kaikki kaikessa, kun kaksi vanhempaa ovat jo murrosiän kynnyksellä ja äiti on vähän nolo. Minusta se on hauskaa ja saatan joskus oikiasti olla nolo, mutta jostain syystä lasten kavereista se on hauskaa, tai ainaki ne nauraa.

Kaikki kokemukseni vuosien saatossa sai minut innostumaan kehittäjäasiakkaana olosta ja kun sellainen kysely sähköpostiin tuli, että olisinko kiinnostunut niin ehdottomasti! Siellä sain valittaa ja purnata mikä on mennyt pieleen ja myös kertoa, mikä on onnistunut juuri meidän kohdalla. Tykkäsin tosi paljon, kun sai olla mukana jossain ja siitä sai myös kiitosta. Aktiivinen kehittäjäasiakasaika on nyt takana päin, toki vieläkin osallistun tapaamisiin aikataulujen puitteissa, mutta nyt lähellä sydäntä on kokemuspuhujana toimiminen. Itse sain niin paljon voimaa vertaistuesta ja nyt haluaisin jakaa omaa tarinaa ja toivon, että siitä olisi apua jollekin, joka ehkä miettii, että miten arjessa selviää. Tai ehkä saa voimaa jo siitä, että joku muu on käynyt jo asioita läpi ja tietää miltä tuntuu.

Huomasin tuossa yks päivä, että minulla onkin näkemystä ja kokemusta monesta, kun on tosiaan ADD lapsi, ADHD lapsi, ehdin olla useamman vuoden yksinhuoltaja — olemme nykyisin uusioperhe, josta siis tämä nuorimmainen lapsi on yhteinen, toistaiseksi ilman diagnoosia. Olen itse saanut ADHD diagnoosin aikuisiällä ja monenmoista muuta sattumaa on elämässä tullut vastaan, mutta nuo ehkä on ne missä koen olevani jotain tietävinäni tai eihän se tieto, vaan se kokemus.

Tanja

Kirjoitus on neljäs ja viimeinen osa Tanjan kirjoittamasta tekstisarjasta, jossa kerrotaan perhe-elämästä, kun useammalla perheenjäsenellä on ADD tai ADHD.

Sattumuksia

Arkea ADD:n ja ADHD:n kanssa osa 3.

Mietin kauppaan lähtöä, menee puoli tuntia enkä ole osannut päättää mennäkö vaiko eikö, kysyn perheeltä lähtiskö joku mukaan ja kukaan ei oikein tiedä, en osaa päättää itsekään… Sitten hoksaan että joo! Vien kierrätykseen kartongit, muovit, lasit ja lehdet. Voin siis hoitaa montaa asiaa samalla kun käyn kaupassa. Alan kerätä kierrätyskamoja kasaan, joku vastustaa ja päätän että en lähe mihinkään! Alan tehdä jotain muuta ja unohan, etten aikonu mennä kauppaan ja alan taas kerätä kierrätyskamoja kasaan. Samalla mietin, miten muuten voisin hyödyntää sitä, että lähden asioille, ehkä voisin huomenna leipoa, joten saan motivaatiota vielä vähän lisää, jotta pääsen liikkeelle. Vihdoin autossa, ajelen menemään ja suunnittelen, miten käyn viemässä kaikki paikoilleen, missä mikäkin kierrätyspiste on, mistä aloitan ja missä järjestyksessä. Seitsemän kiloa painolastia tipahtaa harteilta, kun saan kaiken kierrätystavaran pois kyytistä ja pois mielestä. Kaupan olen kiertänyt mielessäni jo monta kertaa ja lapusta vain luen mitä pitikään ostaa. Jos on kiire, ostan vain sen mitä lapussa lukee. Ja jos ajan kanssa kiertelen, katselen hyllyjen välissä oisko jotain mitä tekis mieli ja samaan aikaan heitän arpaa mielessä onko se jotain mitä oikiasti tarvitaan tai syökö sitä kukaan ja haluttaako sitä oikiasti. Ei haluta eikä tarvita. Kotiin ajelen hyvillä mielin kunnes kotioven avattuani joku sanoo äiti ja olen niin väsynyt ettei mitään järkeä. Raahaudun lähes viimeisillä voimilla keittiöön, puran kassit ja päätän etten enää ikinä mee kauppaan! Kunnes unohdan sen hetken päästä ja alan miettimään seuraavan kerran kauppalistaa…

ADHD ja arki, täynnä sattumuksia, täynnä unohduksia, jonka vuoksi kaikki, jopa roskien vienti pitää kirjoittaa paperille ylös. Pää tekee koko ajan suunnitelmaa missä järjestyksessä mikäkin asia pitää tehdä, että kaikki sujuu todella loogisesti ja hyvässä järjestyksessä niin, että turhaa kävelyä ja pyörimistä ei tapahdu ja varmasti kaikki tulee tehtyä. Pienikin keskeytys voi laittaa kaiken uusiksi ja pää tekee saman työn uudelleen. Toki jos olen ehtinyt jo asian kirjoittaa paperille pieni keskeytys voi aiheuttaa vaan ärtymyksen, mutta asiat saattaa tulla hoidetuksi, riippuen ärtymyksen määrästä ja laadusta.

Tanja

Kirjoitus on kolmas osa Tanjan kirjoittamasta tekstisarjasta, jossa kerrotaan perhe-elämästä, kun useammalla perheenjäsenellä on ADD tai ADHD.

Ajatuksia

Arkea ADD:n ja ADHD:n kanssa osa 2.

Vai hajatuksia? Se tunne, kun monta ajatusta ja hyvää ideaa rönsyilee mielessä ja kaikki haluaa samaan aikaan ulos ja yhdestäkään ajatuksesta et saa koppia. Kaikki ne hyvät ajatukset ja ideat valuu virtana pois mielestä ja huomaat, että pyykit pitää nostaa kuivumaan. Se siitä sitten. Ens kerralla satavarmasti kirjotan heti paperille! Paitsi ens kerralla ne ei enää tunnukaan yhtä hyviltä ajatuksilta… Tai en muista.

Tänään aamulla mietin mielessäni, kun kiireessä taas tein lähtöä kotoa, että pitäiskö itsellekin tehdä kuvat tai lista aamutoimista ja kun sen on hoitanu voi sitten tehä jotain muuta, jos aikaa on. Aivan mahtava idea! Tosin mietin asiaa pidemmälle ja totesin, että kun kaikki on valmista lähtöön ja alan touhuta omia juttuja ajattelen, että aikaa on, kun ei tarvi ku lähtiä ovesta ja taas lähtö tapahtuu viime tipassa. Eli minulle ei toimisi kuvat tai listat.

Muistan aikaa ennen lapsia, kun olin joka paikassa ainaki 15 minuuttia ennen ajan alkua ja tuskastuin kun aina piti odotella. Nykysin ei ole sitä ongelmaa, että tuskastuu odottamaan! Tosin tuskastuminen on läsnä edelleen, koska aina on kiire! Ja mikä pahinta, ei edes ole kiire vaan sen kiireen tekee omaan päähän. Ehkä kadehdin vähän ihmisiä, jotka osaavat ottaa rauhallisesti ja silti ovat aina oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tähän aion pyrkiä.

Jos ajankäytön saisi joskus hallintaan, seuraava askel voisi olla asioiden loppuun saattaminen. Tässä yhtenä päivänä aloin neljä kertaa järjestelemään keittiössä sivupöytiä. Totesin ettei siitä mitään tule, kun jokaisen aloituksen jälkeen istahin alas lukemaan lapusta mitä teen seuraavaksi ja aina siinä luki keittiön tasot. Selasin paperikasoja, vein tavaran paikoilleen, huomasin pyykit narulla, nostin ne kodinhoitohuoneen tasolle, toisaalla huomasin, että papereita on edelleen pöydällä, käyn siirtämässä, ne meni laatikkoon, huomasin että oho, laatikko on täynnä, pitääpä siistiä se. Paitsi, että lipaston taso on niin sekainen, että se pitää järjestellä ennen kuin saan laatikon sisällön tasolle, lähden viemään paperia roskiin ja istun alas miettimään mitä sitten ja taas lapussa lukee keittiön tasot. Luovutan, menen sohvalle istumaan ja tekemään lappuun lisää kirjauksia tekemättömistä tehtävistä: laatikon järjestely, lipaston tason siistiminen, roskien vienti, pyykkien laskostaminen, pyykkien kaappiin vienti, keittiön tasot! Lista on loputon.

 

Tanja

Kirjoitus on toinen osa Tanjan kirjoittamasta tekstisarjasta, jossa kerrotaan perhe-elämästä, kun useammalla perheenjäsenellä on ADD tai ADHD.