Luovin Telma-ryhmän harjoittelijan blogikirjoitus

 Ounasvaara

Minä harrastan laskettelua.

Laskettelemisessa tarvitsee kypärälasit. Sauvat. Laskettelumonot ja sukset.

Minulla on Ounasvaaran kausikortti.

Me mennään tänään laskettemaan Nooan ja Santerin kanssa. On mukava juttu, kun pääsen kavereiden kanssa.

Kirjoittanut: Santeri Oiva

 

Luovin Telma-ryhmän harjoittelijan blogikirjoitus

Blogi Itsestäni

Jere Mäkinen” kertoo mielipiteensä elossa olemasta ajastaan

Ma.29.1.2018 tutustuin eloon ensimmäistä kertaa kunnolla. Päivä meni hyvin ja oli kivaa.

Ke.31.1.2018 viimeistelin oman esittelytekstin tänä aamuna ja imuroin käytävän. Loppu päivästä postitin elon lehdykkeitä.

To.1.2.2018 Olen laittanut kokopäivän ajan elon lehdykkeitä elon kirjekuoreihin.

Pe. Olen tykännyt olla elolla ja minun mielestäni jokaisen pitäisi kokeilla olla työssäoppimassa elolla ja myös kokeilla elon leirejä ja tapahtumia.

Kirjoittanut: Jere Mäkinen

Kiitos, pieni mutta tärkeä sana

Näin uuden vuoden kynnyksellä aina hieman haikeana mennyttä vuotta mietiskellen ja uutta vuotta jännittäen ja odottaen, ajattelin avata teille hieman työarkeani ja sanoa kiitoksen sanan. Kiitos on pieni sana, mutta niin tärkeä, voimakas ja sitä ei voi liikaa sanoa. Olemme saaneet monia upeita blogitekstejä monesta eri näkökulmasta ja osa tiimistämmekin on ehtinyt kirjoittamaan. Nyt on minun vuoroni ja ajattelin kertoa teille rakkaille ELOperheille ja yhteistyökumppaneille hieman meidän ELOtiimistä minun silmin. Minä olen siitä erityisessä asemassa, että olen saanut olla valitsemassa työtiimiäni ja pakko sanoa, että olen onnistunut siinä loistavasti. Tässäpä siis teillekin hieman tietoa minkälaisten tyyppien kanssa saan työpäivääni viettää. Jos ette ole heitä vielä tavanneet niin toivottavasti pääsette heihin kaikkiin tutustumaan!

Hanna työskentelee Kolarista käsin aluetyöntekijänä vastaten ELOn vertaistukitoiminnasta Kolarin, Muonion, Enontekiön ja Kittilän kunnissa. Hanna on ihminen, josta pursuaa positiivista energiaa yli ja se tarttuu kaikkiin ihmisiin lähellä. Ei ole asiaa, josta en voisi olla hänelle soittamassa ja saada tukea ja myötätuntoa. Välillä saan harmaita hiuksia, kun Hanna soittaa jonkin teknisen vaikeuden kanssa ja taas on vaan tapahtunut hupsis. Älkää siis olko yhteydessä häneen teknisissä asioissa, mutta missä tahansa muussa asiassa, kun kaipaatte hymyä, naurua, huumoria, empatiaa, kuuntelemista, niin Hanna on se ihminen, johon voi aina olla yhteydessä. Hanna on minulle meidän tiimin aurinko ja voimanlähde.

Mari toimii Rovaniemeltä käsin vastaten vertaistukitoiminnasta Inarin, Sodankylän, Sallan ja Kemijärven kunnissa. Tämän lisäksi osa Rovaniemen vertaistukitoiminnasta on Marin vastuulla. Tuntuu käsittämättömältä, että Mari on ollut vasta kohta vuoden ELOlla töissä. Hän on korvaamaton osa tiimiämme. Maria tunnollisempaa ja ahkerampaa työntekijää ei löydy. Ihaillen olen saanut seurata Marin tapaa tehdä töitä, sitä perinpohjaisuutta, jolla hän laittaa asiat tapahtumaan. Marilla on taito kohdata ihmiset niin lämpimästi ja rauhallisesti, vaikka mitä haastetta tulisi vastaan. Mari on minulle meidän tiimin järki, maltti ja viisaus.

Monica on järjestöavustajamme ja hänen työtehtäviään on muun muassa ELOkolo emännöinti, Rovaniemen vertaistukiryhmien valmistelutehtävät ja ohjaus sekä tiedotusmateriaalin tekeminen. Tapasin Monican reilu vuosi sitten ja rakastuin heti siihen hieman arkaan tyttöön, joka edessäni istui. Monica on niitä ihmisiä, jotka esimerkillään näyttää kuinka vaikeuksista selvitään ja esteet on tehty ylitettäviksi. Monica on meidän tehopakkaus, joka on tehnyt asiat ennen kuin ehdin niitä edes ajatella. Hän on nuoresta iästään huolimatta hämmästyttävän kypsä, kantaen vastuuta ja omaten sellaisia työelämävalmiuksia, joita yleensä harjoitellaan vuosia. Monica on meidän tiimin sisu ja pakertaja.

Jani on järjestötyöntekijä ja hän opiskelee työn ohessa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Janin työtehtäviä on muun muassa miehet vertaistukiryhmästä huolehtiminen, erilaiset avustavat tehtävät muissa vertaistukiryhmissä ja tekniset asiat. Jani on tuonut meidän tiimiimme erittäin monipuolista osaamista, joista olen vuosia haaveillut, että kunpa joku ottaisi homman haltuun. Meille kävi ihan uskomattoman hyvä tuuri, kun saatiin rahoitus järjestymään ja Janin työpanos mahdollistettua ELOn hyväksi puoleksitoista vuodeksi. Ajattelen, että on mahtavaa, että ELOlla on mahdollisuus olla tukemassa Janin ja Monican kaltaisia ihmisiä, joilla on omat haasteensa ja erityisen tuen tarpeensa saavuttamaan omia unelmiaan. Jani on meidän kokemusasiantuntija, asioiden yksinkertaistaja, mies. Miestä meidän tiimi on ehdottomasti kaivannutkin.

Ajattelen, että olen etuoikeutetussa asemassa, kun saan työskennellä ELOlla, tehden tätä tärkeää työtä tässä tiimissä näiden ihanien huippu tyyppien kanssa! Tiimissämme on paljon erilaista upeaa osaamista ja jokainen on kaikessa erilaisuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan todella arvokas tiimimme jäsen. Olen niin onnellinen teistä kaikista! Siispä haluan sanoa kaikesta sydämestäni tiimilleni kiitoksia kuluneesta vuodesta, kiitoksia yhteisistä ikimuistoisista hetkistä, nauruista, tuestanne, keskusteluista. Kiitoksia kaikesta siitä työstänne mitä teette ELOn, perheiden ja vertaistukitoiminnan hyväksi niin ahkerasti, sydämestänne ja kaikkenne antaen. Kiitoksia!

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta.
Hyvää Uutta Vuotta!

Tulevaa vuotta, uusia kokemuksia ja kohtaamisia yhdessä ELOtiimin, perheiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa innolla odottaen:
Eveliina Johansson-Kivioja
vastaava verkostotyöntekijä

SAMSUNG CSC

Tittelinä kokemuspuhuja

Kun minulle ehdotettiin vuosi sitten keväällä mahdollisuutta alkaa kokemuspuhujaksi, vastasin pienen mietinnän jälkeen myöntävästi. Onneksi niin, koska olen ymmärtänyt kuluneen vuoden aikana monta asiaa tästä tittelistä.

Esimerkiksi olen eri tilaisuuksissa oppinut sen, että vaikka eri henkilöillä on sama diagnoosi, voivat piirteet ja kokemukset olla täysin erilaiset. Tämä olisi kaikkien tärkeää muistaa kohdatessa erilaisia ihmisiä niin työelämässä kuin tavallisen arjen keskellä. Toinen asia, jonka olen oppinut on se, että jo tunnin tai pari kestävä tilaisuus voi opettaa paljon niin puhujalle kuin yleisöllekin. Esimerkiksi ammattihenkilöille suunnatussa tilaisuudessa vaikkapa päivähoidossa tai koulussa työskentelevä työntekijä voi saada lisätietoa ja vinkkejä, miten toimia henkilön kanssa, jolla on sama diagnoosi. Omaisille puolestaan keskustelut tarjoavat vertaistukea ja mahdollisuuden löytää kosketuspintaa omaan tai läheisensä elämäntilanteeseen. Puhujana olen oppinut, miten kohdata kuulijat, mitä asioita itsestäni haluan jakaa muille ja mitkä asiat puhututtavat vain yleisesti. Usein esille ovat nousseet kysymykset koulukokemuksista, jatko-opinnoissa selviytymisestä sekä itsenäistymisestä ja arjen haasteisiin liittyvistä asioista. Ammennan siis asiantuntijuuteni omasta elämästäni 23 vuoden kokemuksella!

Olen naureskellut, että minua ei ole tähän tehtävään koulutettu virallisesti (koulutustakin on toki tarjolla) vaan laitettu areenalle suoraan ohjauksen turvin, mikä on minun mielestäni hyväkin. Olen jokaisessa tilaisuudessa oppinut jotain uutta ja saanut lisää itsevarmuutta puhujana. Pidän erittäin tärkeänä kaikenlaista palautetta, jota olen saanut. Viime syksynä sain osallistua moneen tilaisuuteen, jotka ovat jääneet mieleeni. Niistä haluan kiittää ELOn mahtavaa tiimiä tuesta ja ohjauksesta, sekä mukana olleita kuulijoita ja keskustelijoita.

Jokaisella meistä on tarinamme, joka sisältää niin iloa ja onnistumista kuin epäonnistumisia ja pettymyksiäkin, mutta tarinaa jakamalla jokainen saa olla oman elämänsä kokemusasiantuntija.

Mukavaa syksyn aikaa kaikille!

-Paula-

Vaellus Pyhätunturilla

 

ELOvanhempien KKI-vaellus alkoi ihanan syksyisessä säässä. Mukana meitä oli 17, reippain mielin lähtenyttä.

Alun kahvitankkauksen jälkeen oli hyvä lähteä kulkemaan Pyhätunturin vaellusreiteille, rauhallisin askelin. Päivä kului nopeasti maisemia ihastellen ja jutustellen.

Lopuksi saimme vielä nauttia nuotion huumaavasta liekkien tanssista, kun pysähdyimme syömään ja juomaan kahvit, josta oli hyvä jatkaa kotia kohti, virkistyneenä.

Kiitos kaikille osallistujille!

Elämää erilaisena

Erilaisuus ei ole aina taakka, jota täytyy selkä kyyryssä kantaa hammasta purren. Se ei ole ainoa asia, joka määrittelee ihmisen, saati se, jonka pitäisi antaa toisen määritellä itsensä. Parhaimmillaan se on osa ihmistä, osa kaunista kokonaisuutta, jolla ihminen oppii toimimaan ja kulkemaan vahvasti, pää ylhäällä.

Kaksikymmentäkolme vuotta sitten heinäkuu oli kuuma. Niin kuuma, että minä päätin päästä jo maailmalle auringon syleilyyn. Enää en jaksaisi pimeässä odottaa näkeväni kesän. Itsepäisenä synnyin, pari viikkoa etukäteen, keskosena.

Lääkäri huomasi, että jotain nyt on erilaista. Keskoskaappiin laskettiin lapsi, jolla oli ranteet koukussa, jalat huonossa asennossa, vääntyneinä koukkuun. Niinpä piti ottaa koepaloja, leikata, tutkia, väännellä, häärätä, pistellä neuloilla ja ihmetellä.

Todettiin harvinainen ”synnynnäinen monioireinen nivelten jäykistymäsairaus, sekä lihaspuutos”.  Yöt itkin kipujani, päivät potkin pattereita, kun arpia kutitti. Välillä tein enemmän, kuin olisi saanut, välillä en tehnyt mitään, koska en ”osannut” eli jaksanut.

Useiden enemmän ja vähemmän auttaneiden leikkausten, kivuliaiden öiden, nieltyjen ”sattuu” sanojen, kaatumisten ja tutkimusten keskellä olen ollut se virnistelevä, iloinen oma itseni. Olen edelleen. Ranteeni on oikaistu, on metallilevyä, ruuvia, pidennettyjä jänteitä, kokeiltuja lihassiirtoja, kokeiltuja hermoston korjauksia.

Olen näkyvästi erilainen, sen näkee missä tahansa asiassa, jossa tarvitsen käsiäni. Sen näkee kävelystäni ja siitä, etten pysy paikoillani, jos täytyy istua kauan tai seistä kauan. Mutta sen näkee myös hymystäni ja silmistäni. Olen oppinut elämään erilaisuuteni kanssa, sillä miksi häpeilisin.

Tiedän, mitä on elää erityisten haasteiden kanssa, mitä on, kun taistelee kuntoutuksista, tuista, tulevaisuudestaan, millaista on täyttää papereita, jotka ovat täynnä kryptisiä kysymyksiä minulle arkisista, jopa huomaamattomista asioista, tiedän mitä on, kun muut tuijottavat mielenkiinnosta, uskaltamatta kysyä, samalla itse palaen halusta kertoa.

Tiedän, kuinka ainutlaatuinen jokainen on. Muistathan sinäkin sen.15380405_1750280148631265_5803856017401476528_n

-Monica

Rakas Erityislapsen Vanhempi

Sinä olet hän, joka on valvonut öitään huolehtiessaan lapsensa nuhasta tai kivuista, välittämättä omasta väsymyksestäsi ja huonosta olostasi, Sinä olet hän, joka on pukenut, ruokkinut, nukuttanut lapsensa. Sinä olet hän, joka on puhaltanut, kun on tullut pipi ja samalla toivonut voivasi puhaltaa kaikki tulevatkin pipit pois. Sinä olet hän, joka on sulkenut korvansa lapsensa kiukuttelulle, odottaen rauhallisempaa hetkeä, kestäen. Sinä olet hän, joka saa myötätuntoa, tietämätöntä ymmärtämättömyyttä, syytöksiä, vastuuta.

Ja vaikka Sinun hän, ei pystyisi sitä ilmaisemaan, niin Sinä olet hän, jota hän rakastaa, lapsesi ensirakkaus, Sinulle lapsi voi olla oma itsensä ja Sinua lapsesi katsoo ihaillen ja rakastaen. Salaa tietenkin, ettet huomaa. Mutta jos oikein tarkoin katsot, näet sen hänen silmäkulmastaan, juuri ennen kuin hän nukahtaa.

Rakkaudella Erityislapsi

blogi¨monica

-Monica