Minun koulupolkuni

Kirjottajana on ELOn harjoittelija Vili Korhonen

Olin viisi vuotta vanha, kun minun perhe muutti ensimmäisen kerran Vantaalta Rovaniemelle vuonna 1998. Kävin viimeisen päiväkotivuoteni ja esikoulun Rovaniemellä Lapinrinteellä. Parin vuoden päästä tämän jälkeen vuonna 2000, kun olin aloittamassa koulua, muutin perheeni kanssa takaisin Vantaalle. Ensimmäisen luokan kävin Jokiniemen koulussa, jossa myös minun isosiskoni Tuuli oli. Siellä olin integroituna normaaliluokalla. Tämä koulu oli sen verran kaukana kotoa, että minä ja Tuuli molemmat menimme sinne aina taksilla.

Vuonna 2001, kun olimme asuneet jälleen vuoden ajan Vantaalla ja minä olin käynyt eka luokan siellä, muutimme takaisin Rovaniemelle ja minä menin Pärinharjun kouluun, jonne jälleen menin taksikyydillä. Pärinharjun koulussa minä olin neljän vuoden ajan (vitosluokalle mennessäni koulun nimi vaihtui Ounaskosken kouluksi.) Täällä olin yhdessä koulun erityisluokista muiden saman ikäisteni kanssa (meillä oli joitain samoja tunteja vuotta vanhempien erityisryhmän kanssa). Vuonna 2005, kun pääsin vitosluokalta, kaikki entiset Pärinharjun koulun oppilaat siirrettiin lähikouluihinsa, joten minä siirryin Rantavitikan peruskouluun.

Rantavitikan peruskoululla tai Rantsulla niin kuin se ehkä paremmin tunnetaan, oli minun toinen isosiskoni Nelli. Rantsu oli jo sen verran lähellä kotia, että sinne pystyin menemään aina kävellen. Siellä oli myös muutama kaverini Pärinharjun koulun ajoilta, jotka oli myös siirretty sinne edellisen lukuvuoden lopussa (oli siellä myös yksi eskari aikainen kaverini, jonka kanssa en ollut lainkaan ollut samassa koulussa eskarin jälkeen).

Rantsulle mennessäni olin aluksi vain erityisluokassa, mutta opettajani ajatteli, että voisin pärjätä myös normaalien kuudesluokkalaisten mukana ja voisin olla osan tunneista siellä ja osan taas edelleen pienryhmässä. Näin minä menin tavallisten kuudesluokkalaisten kanssa suurimman osan aineista (osan olin edelleen pienryhmässä.) Näin oikeastaan olinkin sitten loput peruskouluajastani ja loppua kohden taisin olla enemmän tavallisten ikäisteni kanssa ja vähemmän pienryhmässä kuin mitä Rantsulle mennessäni. Kyllä minulla taisi myös minun sosiaaliset taitoni kehittyä alkuaikoinani Rantsulla, kun sain kavereita myös muista ikäisistäni kuin pienryhmän sisältä. Rantsulta minulla on oikeastaan kouluaikani parhaimmat muistot ja moni minun tämänhetkisistäni kavereistani on edelleen Rantsu ajoilta.

Rantsulta lähtiessäni ja peruskoulun päättyessä mietittiin äitini kanssa, että mitä oikein seuraavaksi voisi tehdä? Itse ilmoitin haluavani lähteä lukioon ja Muurolan lukio oli näistä oikeastaan ainoa vaihtoehto koska se oli pienempi kuin muut Rovaniemen lukiot, jotka olivat niin isoja, että jo luokkien löytäminen olisi ollut vaikeaa. Sen jälkeen sitten mentiin äidin kanssa sinne tutustumaan ja koulun silloinen rehtori oli oikein tyytyväinen ajatuksesta, että minä tulisin sinne opiskelemaan. Niinpä sitten minä menin opiskelemaan.

Muurolan lukioon mentäessä minä ja minun äiti molemmat ajateltiin, että voisinhan aloittaa ainakin siellä koulussa ja katsoa, että miten se tulee sujumaan ja alun perinkin oli tarkoitus, että olisin siellä neljä vuotta jos vaan se alkaisi sujumaan tarpeeksi hyvin. Sinne menin aina bussilla, joka lähti meidän kodin läheltä.

Siinä vaiheessa, kun kevään 2012 ylioppilaskirjoitukset alkoivat lähestyä ja kolmas lukuvuosi alkoi lähestymään loppuaan päätettiin äidin kanssa, että aloittaisin YO-kirjoitukset englannilla joka oli kuitenkin aina ollut yksi lemppari kouluaineitani ja suurin vahvuuteni kouluaineista.

Ei se missään nimessä ollut helppoa (Kemian ainoan pakollisen kurssista pääsin läpi vasta viimeisenä lukuvuonna kolmen tai neljän yrityksen jälkeen). Kovaa työtä se vaati, mutta sinnikkäästi jaksoin loppuun asti ja se lopulta palkittiin keväällä 2013 kun sain Ylioppilaslakin.

Lukion jälkeen syksyllä 2013 lähdin Lapin ammattiopiston Sodankylän toimipisteeseen opiskelemaan liiketaloutta (asiakaspalvelun ja myynnin osaamisala). Maanantaista perjantaihin asuin koulun asuntolassa. Samassa toimipisteessä toimi myös valmentava ja kuntouttava ryhmä, joten asuin aina samassa paikassa kuin he jolloin minun tuli myös harjoiteltua itsenäistä elämistä. Minulla oli asuntolalla henkilökohtainen avustaja, joka auttoi minua ruuan laitossa, pyykin pesussa ja muissa arjen asioissa. Viikonloput asuin täällä Rovaniemellä kotona vanhempieni luona. Sodankylään menin aina bussilla, joka lähti Rovaniemen linja-auto – asemalta puoli kuudelta aamulla ja tulin takaisin bussilla aina perjantaisin koulun jälkeen.

Tammikuussa 2016 valmistuin Sodankylästä ja minusta tuli Merkonomi. Paluumatkalla, kun äiti haki minut Sodankylästä valmistumisen jälkeen sanoin hänelle autossa, että olen miettinyt vähän omaan asuntoon muuttamista. Saman vuoden syksyllä sitten muutinkin ihan uuteen kerrostaloon kirkon viereen ja siitä lähtien olen asunut siinä ihan yksikseni. Tässä välissä olen ollut myös töissä vuoden ajan viime vuoden lokakuun loppuun asti Ounasvaaran K-supermarketissa.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s