Elämää erilaisena

Erilaisuus ei ole aina taakka, jota täytyy selkä kyyryssä kantaa hammasta purren. Se ei ole ainoa asia, joka määrittelee ihmisen, saati se, jonka pitäisi antaa toisen määritellä itsensä. Parhaimmillaan se on osa ihmistä, osa kaunista kokonaisuutta, jolla ihminen oppii toimimaan ja kulkemaan vahvasti, pää ylhäällä.

Kaksikymmentäkolme vuotta sitten heinäkuu oli kuuma. Niin kuuma, että minä päätin päästä jo maailmalle auringon syleilyyn. Enää en jaksaisi pimeässä odottaa näkeväni kesän. Itsepäisenä synnyin, pari viikkoa etukäteen, keskosena.

Lääkäri huomasi, että jotain nyt on erilaista. Keskoskaappiin laskettiin lapsi, jolla oli ranteet koukussa, jalat huonossa asennossa, vääntyneinä koukkuun. Niinpä piti ottaa koepaloja, leikata, tutkia, väännellä, häärätä, pistellä neuloilla ja ihmetellä.

Todettiin harvinainen ”synnynnäinen monioireinen nivelten jäykistymäsairaus, sekä lihaspuutos”.  Yöt itkin kipujani, päivät potkin pattereita, kun arpia kutitti. Välillä tein enemmän, kuin olisi saanut, välillä en tehnyt mitään, koska en ”osannut” eli jaksanut.

Useiden enemmän ja vähemmän auttaneiden leikkausten, kivuliaiden öiden, nieltyjen ”sattuu” sanojen, kaatumisten ja tutkimusten keskellä olen ollut se virnistelevä, iloinen oma itseni. Olen edelleen. Ranteeni on oikaistu, on metallilevyä, ruuvia, pidennettyjä jänteitä, kokeiltuja lihassiirtoja, kokeiltuja hermoston korjauksia.

Olen näkyvästi erilainen, sen näkee missä tahansa asiassa, jossa tarvitsen käsiäni. Sen näkee kävelystäni ja siitä, etten pysy paikoillani, jos täytyy istua kauan tai seistä kauan. Mutta sen näkee myös hymystäni ja silmistäni. Olen oppinut elämään erilaisuuteni kanssa, sillä miksi häpeilisin.

Tiedän, mitä on elää erityisten haasteiden kanssa, mitä on, kun taistelee kuntoutuksista, tuista, tulevaisuudestaan, millaista on täyttää papereita, jotka ovat täynnä kryptisiä kysymyksiä minulle arkisista, jopa huomaamattomista asioista, tiedän mitä on, kun muut tuijottavat mielenkiinnosta, uskaltamatta kysyä, samalla itse palaen halusta kertoa.

Tiedän, kuinka ainutlaatuinen jokainen on. Muistathan sinäkin sen.15380405_1750280148631265_5803856017401476528_n

-Monica

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s