Oikeus Inva-korttiin, vai onko?

”Karkailee”, ”ei pysäytettävissä puheella”, ”kulkee juosten”, ”ei vaarantajua”. Näin luki lääkärinlausunnoissa, joilla haettiin inva-korttia, haitta-asteet ja muut asteikot oli hyvästi sillä mallilla, että kortti meille myönnettiin.

Mutta mitäs sitten, kun lähdemme kauppaan, ajetaan inva-paikalle niin ku oikeutemme on, pysäköin ja otan lapset autosta, huomaan ne kaikki paheksuvat katseet, tuijotukset ja tuhahtelut. ”äitiys ei ole sairaus, lapset ei oikeuta inva-paikalle..” hmmm…annanko vain olla vai selitänkö jokaiselle, että minulla on vammainen lapsi? Vammainen, jonka vammaa ei näy ulospäin, koska se on päässä?

Alkuun saatoin suureleisesti laittaa kortin ikkunaan, että kaikki huomaavat, että meillä on tähän oikeus, sitten tuli uhma-vaihe ja oikein odotin, että joku erehtyisi asiasta mainitsemaan, niin täältä tulisi ja täydeltä laidalta. Sittemmin olen kiertänyt inva-paikat, kieltänyt äitiäni ajamaan inva-paikalle ”kyllähän me tuolta kauempaakin päästään kun meitä on nyt monta aikuista”. Kerran jopa itse kävelin huonosti kun niin hävetti ajaa invapaikalle ja saada niitä halveksuvia katseita väärinkäytöstä. Miksi tästä tuli niin suuri ahistus? Miksi hävetä käyttää jotain sellaista johon meillä on täysi oikeus? Mutta kun sehän näyttää ihan normaalilta lapselta..

Kuulen jatkuvasti kommentteja: ”ei uskoisi, että hän on erityislapsi”, ”en olisi arvannut, jos et olisi sanonut” ”ihan tuo on niinku muutki”, ”on kyllä annettu väärät diagnoosit”. Onhan se, ihan normaalin näköinen, vähän jo rauhoittunutkin mukava poika, mutta kaikki ei ole aina niin kuin päällepäin näyttää.

Miksi minun täytyy hävetä meille kuuluvaa oikeutta, tai miksi minulla on tunne, että minulla on tarve selittää miksi meillä kortti on, eihän se kuulu kenellekään? Se vaan on meidän oikeus, ja minulla on oikeus olla myös selittämättä. Mutta miksi minulla ei ole oikeutta kulkea ja pysäköidä ilman mulkoiluja, halveksuvia ja arvostelevia katseita? Täytyykö minun kirjoittaa lapseni otsaan ”vammainen”?

Jatkuvasti kuulemieni kommenttien vuoksi olen myös jättänyt käyttämättä oikeuteni avustaja-korttiin. Onhan se niinkuin muutkin eikä muutkaan ole avustajia vaan maksavia asiakkaita, miksi minä menisin avustajakortilla?? Näillä ajatuksilla mennään taas Kolpeneelle, tällä kertaa saadaan varmaan ne terveenpaperit, onhan hän niinku muutki!!

2 viikkoa lääkäreitä, terapeutteja, hoitajia, koulua, jatkuvaa seurantaa kunnes tulee loppupalaveri. On erillaisia poikkeavuuksia, on lauseita lapsesta joka ei ole niinkuin muut, diagnooseja ja vammaishakemuksia ja palveluihin hakeutumisia, kenestä ne puhuu??? Eikö minun lapsi ollutkaan niinkuin muut? Mutta sehän näyttää siltä! Niin, kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää, lähdetään kotiin. Mennään citymarketin kautta, ajan invapaikalle, lätkäisen kortin ikkunaan ja tuumaan itselleni: Minulla on oikeus!

Kirjoittaja: Miia Pöyliö

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s